Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2018 » Mun tarina

Mun tarina

Nimimerkki 
:)
Ikä 
13

Moi. Eli mulla ei oo ikinä asiat ollu täydellisesti. Perheessä on ollu mun koko iän ongelmia. Esim. henkistä perheväkivaltaa, että iskä on haukkunut ja huutanu. Joskus 4-5 luokalla mua ruvettiin kiusaamaan. 5 luokalla, myös halusin kuolla. Pidin kaksi kertaa puukkoa mun mahan kohalla, mutta en sitä tehnyt. Mulla ei oikein ollut ees mitään masennusta tai itsetuhosuutta silloin. 6 luokalla, se kiusaaminen paheni. Mua alettiin haukkua netissä.

Sitten ennen joululomaa rupesin seurustelemaan ekaa kertaa kunnolla yhden pojan kanssa, joka asui toisella paikkakunnalla. Hän anto mulle voimaa elää, ja oli yksi tärkeimmistä ihmisistä silloin. Myös samaiseen aikaan, kun rupesin hänen kanssaan seurustelemaan, niin mulla meni pari kaverisuhdetta pilalle. Sen myötä mulla ei ollu kavereita, kun nää tytöt oli menny jauhamaan musta p*skaa muille. Olin yksin joka välkkä. Oli mulla tietty kavereita, mutta en heille pystynyt kertomaan.

No vuosi vaihtui, ja heti vuoden alussa rupesin viiltelemään. Voin sanoa, että se oli erittäin iso virhe. Ajan myötä siitä tuli tapa. Viiltelin viikossa pari kertaa. Kerroin viiltelystä 2 kuukautta sen jälkeen kun olin aloittanut sen. Kerroin siitä mun kolmelle kaverille. No sitten alkoi kesäloma. Olin oikeastaan koko kesäloman yksin, tai no olin tietty sen mun poikaystävän kanssa, mutta en muiden. Kuitenkin kun kesälomaa oli kestänyt kuukausi, niin tää jätkä sitten jätti mut. Tää oli aika vaikee asia mulle. Sinä iltana kun tää jätkä jätti mut niin viilsin mun käden ihan verille. Muistan vielä kuinka paljon se sattu. Sinä iltana myös suunnittelin, että meen yhdelle junaradalle, jonka yli käveltiin sen mun poikaystävän kanssa, ja aattelin, että meen siihe ja soitan sille jätkälle ja kerron kuinka paljon häntä rakastan. Ja varmaan lopun tiijättekin.. . No sitten sinä päivänä kun aattelin, että tapan itteni niin en saanu aikaseks tappaa itteeni. Mua alko ahistaa ihan hitosti mun kaikki viillot. Joten en sinne sitten menny. Se oli tosi hyvä idea etten menny, vaikka halusin sitä ihan hirveesti. Olin tosiaankin sen loppu kesäloman yksin.

Sitten kesäloman jälkeen alkoi yläaste. Mua jännitti ihan sikana. Mun kiusaajat oli siellä. Mua heiteltiin kivillä, haukuttiin ja muuta tällästä. Se oli aika paha paikka mulle. En jaksanu sitä. Menin puhumaan tästä kuraattorille. Ja oli hyvä juttu, että meninkii. Mutta ei se auttanu. Ei oo auttanu vieläkää.

Tällä hetkellä en tiijä miten mulla menee. Edellisestä viiltelykerrasta on kuukaus. Mulla tekee mieli viilellä koko ajan. Ehkä parhaimpia asioita on se, että en halua kuolla. Mulla on tällä hetkellä vaan yks hyvä ystävä. Onhan se parempi kun ei mitään. Mutta tunnen olevani yksin, ja haluun olla yksin. Jotenkin en halua, että mulla on kavereita. Haluun van olla yksin. Esitän koulussa, että mulla on kaikki hyvin, ja myös kotona. Aloitin uuden harrastuksen, kuntosalin. Mutta se ei ainakaan oo mua vielä auttanu. Me ollaan muuttamassa ehkä alle 2 kuukauden päästä, ja oon onnelinen että pääsen tosta koulusta pois. Koska mua ahistaa mennä sinne. Mun vanhoja kiusaajia on siellä, ahistaa mennä yhteen vessaan, koska viiltelin sielä. Yritän pysyä vahvana. Mutta en pysty. Haluun vaan itkeä ja viilellä. Ja haluun olla yksin.

+1
+95

Kommentit

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Textual smiley will be replaced with graphical ones.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.