Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2018 » En jaksa tätä maailmaa

En jaksa tätä maailmaa

Nimimerkki 
Rikkinäinen prinsessa
Ikä 
Alle 12

En tiiä miten tän selittäisi, mut yritän. Oon aikasemminkin kirjoittanu tänne, mutta syistä en kerro nimimerkkiäni, jota käytin aikasemmin.

Eli, kaikki alko jo kauan sitten. Koulussa oli pahoja riitoja kavereiden kanssa, ja ne vaan viskas mut ulos porukasta. Oltiin tosi läheisiä, mutta sen jälkeen olin ilmaa. Viiltelin, ja vanhemmat sai tietää. Lupasin etten tee sitä enää, mut noi seinällä olevat veitset houkuttelee mua. Kyllä, mun isällä on veitsiä seinällä (liha- ja leipäveitsiä tai mitkä niiden nimet nyt onkaan).

Mulla oli nuorempana myös traumat siitä, että mun isä veti mua joskus hiuksista, jos riitelin siskojen kanssa. En pitkään aikaan uskaltanut mennä isän vierestä, jos se oli vihanen. Sain ja saan vieläkin kaikki syytteet, jos riidat päättyy tappelemiseen siskojen kanssa.

Mulla on kotona turvaton olo ja mulla on tunne, että isä huutaa koko ajan. Sain masennustestistä että mulla on suuri todennäköisyys vakavaan masennukseen, ja syömishäiriötestistä anorexia nervosaan eli laihuushäiriöön. Nää testit oli siis netissä, en oo saanu diagnoosia enkä uskalla mennä puhumaan kenellekkään aikuiselle, koska pelkään että mua ei uskota.

Pelkään mennä kouluun, koska siellä mua syrjitään eikä musta välitetä. Toivon, että joku kiltti ihminen lukee tämän, ja haluaa antaa neuvoja.
 

+1
+21

Kommentit

Tuuli Nuortenlinkistä06.07.2018 12:33

Hei ja kiitos, että kirjoitit tarinasi!

Hienoa, että olet itse huomannut muutoksen olossasi. Aina ei ole selvää, mistä oma olo johtuu ja siksi tilanne voi nyt tuntua hankalalta ja ylitsepääsemättömältä. Apua on kuitenkin saatavilla, kun vain kerrot ajatuksistasi jollekin, kuten nyt tarinassasi olet tehnyt. Hyvä on myös huomata se, ettei tilanne ole aina ollut näin. Asiat voivat siis ehdottomasti muuttua paremmaksi!

Monille on eri syiden takia vaikea puhua omista asioista. Joku voi kokea, että omista ongelmista puhuminen on itsekästä ja maailmassa on vakavampiakin ongelmia. Toinen saattaa jättää puhumatta, koska pelkää, ettei pahaa oloa oteta tosissaan tai siihen ei ole apua tarjolla. Kolmas ei halua häiritä muita. Ihan jokaiselle tekisi kuitenkin hyvää joskus keventää omaa mieltä puhumalla.

Joskus asioita ja tunteita on hyvä käydä läpi jonkun aikuisen tai ammattilaisen kanssa. Keskustelun voit hyvin aloittaa kertomalla, ettet oikein tiedä, miten sinulla nyt menee. Voit myös sanoa, ettet enää saa iloa elämääsi oikein mistään ja näyttää esimerkiksi kirjottamasi tarinan keskustelun aloittamiseksi.
 
Luuletko, että saisit kerrottua asiasta vanhemmillesi? Tai tuleeko sinulle mieleen jotain toista turvallista aikuista, jolle voisit tilanteesta kertoa? Yksi aikuinen riittää nyt alussa. Voit myös käydä juttelemassa nuorten paikoissa ajatuksistasi esim. Vamos, nuorisoasema, nuorisotalo, tyttöjen ja poikien talot. Googlaamalla löydät sinulle lähimmän paikan. Noissa paikoissa on aina paikalla nuorten kanssa työtä tekeviä aikuisia, jotka ymmärtävät varmasti tilannettasi.

Jos puhuminen kasvokkain tuntuu vielä vaikealta, muistathan, että voit aina käydä juttelemassa sekasin-chatissa tai lähettää viestiä Nuortenlinkin nettineuvontaan. Yksin ei tarvitse eikä kannata jäädä! 

Kaikki me joskus tarvitsemme tukea ja meillä on siihen oikeus <3
 

+1
+11
Tuuli Nuortenlinkistä03.07.2018 10:21

Hei Rikkinäinen prinsessa ja kiitos tarinastasi!

Kiitos, että kerrot tarinassa rohkeasti ajatuksistasi ja tilanteestasi. Puhuminen, vaikka nimettömästi kirjoittaminen, helpottaa usein oloa ja jäsentää ajatuksia uudella tavalla.

On tosi yleistä, että omista ja kodin asioista puhuminen jännittää ja joskus myös pelottaa. Niistä puhuminen ei ole kuitenkaan väärin tai harvinaista. Sinulla on oikeus voida hyvin ja saada tukea, kun koet sitä tarvitsevasi. Kodin kuuluu olla paikka, jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja jossa saa olla sellainen kuin haluaa. 

Oletko kertonut vanhemmillesi ajatuksistasi ja tunteistasi? Joskus vanhemmat eivät tiedä tai ymmärrä, miltä nuoresta tuntuu ja siksi on tärkeää kertoa tunteista vanhemmille suoraan. Jos molemmille vanhemmille kertominen on vaikeaa, voitko puhua vain toiselle? 

Voit myös käydä juttelemassa jonkun nuorten kanssa työskentelevän ammattilaisen kanssa. Googlaamalla selviää nopeasti, missä sijaitsee esim. lähin Vamos, Nuorisoasema, nuorisotalo tai Tyttöjen talo. Aikuiset noissa paikoissa osaavat varmasti neuvoa ja auttaa sinua tilanteessasi eteenpäin. Myös koulusi kuraattori tai terveydenhoitaja ovat tällaisia turvallisia aikuisia, joille puhua asioistaan, mutta nyt kesällä heitä voi olla vaikea tavoittaa. 

Muista kuitenkin, että yksin ei tarvitse asioita pohtia, vaan tukea on kyllä saatavissa!

+1
+14