Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2018 » Elämä meni vituilleen enkä pysty enää

Elämä meni vituilleen enkä pysty enää

Nimimerkki 
Ongelmalapsi
Ikä 
Alle 12

Oon nyt 11-vuotias tyttö ja tää tarina alkaa siitä, kun olin 6-vuotias.

Mun vanhemmat erosivat enkä tiennyt syytä sillon. Jäätiin mun siskon kanssa isälle asumaan enkä tajunnut sillon, mutta meidän isä oli koko ajan kännissä ja hän raivosi aina meille. Kerran hän löi minua ja hän heitteli aina tavaroita, koska oli aina kännissä.

Kerran isä meni niin pitkälle, että se heitti kaikki tavarat lattialle ja mun isosiskon puhelimen roskiin. Heti, kun isä lähti siitä pois, haettiin isosiskoni puhelin ja soitettiin meidän äidille, ettei me voida olla enää täällä. Äiti sit haki meidän tavaroita ja kahden viikon päästä muutettiin äidille. En ite sillon tajunnut sitä niin hyvin ja aattelin et se on kai ihan ok, että isämme käyttäytyy niin. Olin kuitenkin iloinen lapsi, asuimme äitillä Lahdessa ja näin.

Kaikki meni hyvin. Olin sillon 7-9 -vuotias, kun asuttiin Lahdessa. Sitten yks päivä saatiin häätö Lahdesta, koska meidän perhe on köyhä. Etsittiin kämppää ja saatiin se. Oltiin siskon kaa tosi harmissaan, et vittu meidän elämä menee taas paskaksi, koska aloin tajuta jo kaikkee.

Muutettiin sit Lahden lähelle olevaan kylään, jossa asun nytkin. Asiat itseasiassa meni 4. luokalla hyvin ja mä olin ihan suosittu. Sitten, kun kesäloma loppu ja menin 5. luokalle porukka vaan muuttu. Mua alettiin kiusaa ja siinä vaiheessa mul meni vähän jo motivaatio. Mun kiusaaminen loppu, kun mun sisko meni myös kertoo siitä mun opelle, koska itse en sitä tehnyt.

Kaikki meni aikalailla hyvin, mut sit tapahtu jotain. En tajuu mitä tapahtu, mut kerran, kun mua haukuttiin, mun elämä vaan meni rikki. Mun motivaatio meni. En enää keskittynyt koulussa, nukun kaikki tunnit ja kaverit vaan häipy. En syö enää mitään, en osallistu liikuntatunneilla ja yksinkertaisesti en vaan keskity koulussa.

Mulla on kavereita enää kaksi ja toinen on samanlainen, kun minä. Ei olla edes samassa koulussa niin ei nähä koulussa. Toiseen mä tutustuin sen toisen kautta ja oon oikeesti tosi kiitollinen, että nämä henkilöt ovat auttaneet minua.

Mutta sitten mä sain tietää mun isästä maailman kauheimman asian ja nyt en haluu ees nähä mun isää, mutta pakko. Mun elämä on vaan yksinkertaisesti paskaa. En tiiä mitä oon tehnyt ansaitakseni tän. Mutta juu, 11-vuotias tyttö, jonka elämä on paskaa.

En muistanut kertoa kaikkea, mutta tässä nyt osa mun tarinaa. En ole koskaan sortunut viiltelemään, koska koen, etten hyötyisi siitä mitään. Itsemurha pyörii joka päivä mielessä, mutten aio näillä näkymin sitä suorittaa.

+1
+8

Kommentit

Tuuli Nuortenlinkistä05.10.2018 15:46

Moi ja kiitos, kun jaoit tarinasi täällä Nuortenlinkissä!

Elämässäsi on tapahtunut isoja ja vaikeita asioita, mutta hienoa samalla huomata, että sinulla on myös paljon hyvää elämässäsi. Siskosi ja kaverisi selkeästi välittävät sinusta ja tarinasi perusteella kotisi on nyt turvallinen paikka asua ja olla!

Olen pahoillani, että sinua on kiusattu. Kenenkään ei kuuluisi tulla kiusatuksi, vaan koulun pitäisi olla kaikille turvallinen paikka. Ei siis ihme, että motivaatiosi koulua kohtaan on laskenut ja sinulla on muutenkin paha olla. Myös isän tilanne ja toiminta vaikuttavat varmasti oloosi. 

Tärkeää on, ettet jää ajatustesi ja olosi kanssa yksin, koska apua ja tukea on tarjolla. Asioista on hyvä päästä juttelemaan, koska jo niiden ääneen sanominen voi joskus helpottaa omaa oloa. Koulussa voit esimerkiksi käydä juttelemassa kuraattorin tai terveydenhoitajan luona. He ovat usein hyviä kuuntelemaan ja myös vähän neuvomaankin, jos sellaista kaipaa. Tiedätkö, missä teidän koulun kuraattori ja terkkari majailevat?

Jos kasvokkain asioista puhuminen tuntuu vielä vaikealta, voit myös hyvin kirjoittaa Nuortenlinkin Nettineuvontaan tai käydä Sekasin-chatissa kertomassa ajatuksistasi. Molemmissa vastailevat nuorten asioista ymmärtävät luotettavat aikuiset, jotka mielellään auttavat sinua tilanteessa eteenpäin.
Ethän jää yksin!
 

+1
+6