Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2017 » Huonosta itsetunnosta kärsivälle vertaistukea

Huonosta itsetunnosta kärsivälle vertaistukea

Nimimerkki 
Anonyymi
Ikä 
15

Joo elikkä oon nyt 9.luokalla ja mun ongelmat alko noin 8.luokan alussa. Silloin aloin kattoo peilii ja näin vaa virheitä naamassa, vartalossa, hampaissa, hiuksissa kaikessa. Sitä kesti jonkun aikaa kunnes katoin uusiks ja näin viel rumemman tytön. Taas meni hetki ja rupesin myös vihaamaan sisäistä minääni. En enää pitänyt mistään.

Oon ollut aina aika ujo mutta en enää viittinyt puhua kellekkään koska mietin mitä ne musta mietti. Itkin lähes joka päivä ja en voinu aluks kertoo kellekkään. Sit kerroin mun kavereille mut ei siitä ollut apua. Vanhemmille en oo vielkää yli vuoden jälkeen kertonu enkä varmaa tuu kertookkaa (ei o hirvee helppo kertoo et haluu tappaa ittensä) ku ei olla läheisiä perheeni kanssa. Oon kerran viiltäny itteeni tuskan johdosta ja itsetuhoisuus jatkuu edelleen. En vaa jaksa tai kestä itteenni enkä ikinä vois kuvitella pitäväni itsestäni. Tähän tuskaan on johtanut ala-asteen traumat, epäläheinen perhe, vanhempien riitely, isän juoppoilu ja frendien kaa olleet ongelmat. Must on tullut nii epävarma ja pelokas, itteeän vihaava tyttö enkä tiiä mitä teen enää elämälläni, sillä olen harkinnut avun hakemista mutta kun olen terkkarin oven takana seissyt on tullut jänistettyä. Mutta kiitos jos jaksoit lukea tällästä shaibaa:)

 

+1
+137

Kommentit

Anoynyymi21.12.2017 0:50

Moi, täällä sama tilanne.
Oon nyt 17v ja nyt itsetunto-ongelmat varmaan pahimmillaan. Kaikki alko joskus ala-asteella ku jengi haukku ulkonäön takia. Kasvoin himas kahen isobroidin kans ja niiden suustaki tuli vaikka ja mitä, tottakai se mitä ne sano oli vaan läppää mut ei se sillon 7 vuotiaana siltä oikein tuntunu. Koko tän matkan, 10 vuotta oon saanu aina sillon tällön kuulla että oon paska. Ja ei oo mikään ihme et oon alkanu itekkin uskoo siihen, oon tosi epävarma KAIKESTA mitä mä teen. Ihan sama oliko se joku projekti koulussa vai parisuhde, kelaan ensimmäisenä et kusen koko homman.
Noin alle vuos sitten löysin sen elämäni ihmisen, sen kenen kans oikeesti haluun olla ja joka teki mut onnelliseks. Oltiin 2kk yhessä, jonka jälkeen mä lopetin sen. Mä en pystyny olee suhteessa enkä pysty vieläkään, vaan ja ainoastaan näiden mun itsetunto-ongelmien takia. Ne vaikuttaa mun jokapäiväseen tekemiseen ja se vituttaa mua. Mä haluaisin mennä puhumaan jollekin ammatti-ihmisille, koska tiiän et se vois auttaa, mut mä en uskalla. Mä en uskalla puhua kenenkään randomin ihmisen kanssa näistä 10 vuoden takasista asioista.

Mutta, mä halusin vaan kertoo sulle, että sä et oo yksin! Ja mä lupaan sulle, et sä selviät kaikista sun ongelmista, se vaan ottaa aikaa.
Me molemmat selvitään. Smile

+1
+129