Elämä on syvältä

Night Ikä: 16

Tuntuu siltä kun kukaan ei hyväksyis mua. Oon aina (tai no, jos jotain eskaria yms. ei lasketa) ollu ihan erilainen kun muut. Tykkään kaikesta synkästä ja olin jo nelosen lopusta asti "teini", eli en käyttäytyny samalla tavalla kun muut (älkää nyt käsittäkö väärin tai nyrpistäkö nenäänne). En nyt jaksa kaikkia erikoisia luonteenpiirteitäni tähän selitellä. Koettakaa kestää. Joskus huomasin että kaikki kaverit vaan yksinkertasesti häipy. Itse asiassa myönnän kyllä että yhteen katkasin välit kokonaan, mutta se onkin ihan toinen tarina. Äitikin on ihan liikaa töissä, on rahavaikeuksia ja isää en edes tunne. Joskus tuntuu että ei vaan yksinkertasesti jaksa. Pahinta on se, että vihaan myös itteeni. Vihaan luonnettani, ja etenkin sitä ettei omatunnossa tunnu melkein mikään. Kenties tää tästä joskus helpottaa, halusimpa vaan jakaa tarinani teille. Joskus se helpottaa.

Kommentit

Lisää uusi kommentti