Ei mikään sad story. Okei. Aika sad, but anyway.
vapauteen päässyt Ikä: 13Olin joka päivä täynnä uutta puhtia toiselle luokkalle asti. Meidän luokalle tuli eräänä vuonna uusi oppilas. Halusin mun parhaan kaverin kanssa tutustua häneen. Oltiin sulassa sovussa tosi pitkään, kun kolmosella astui muotiin lyhenteet kuten lol, omg, daa. Tipahdin pois kelkasta, kun en ymmärtänyt lyhenteitä. Minua haukuttiin vajaaksi ja retuksi. Kuulemma minulla ei ollut kaikki muumit laaksossa, kun aloin ymmärtämään noita juttuja.
Neljännellä luokalla meille tuli taas uusi oppilas. Ystävystyin heti hänen kanssaan ja olimme parhaita
kavereita. Menimme sinä syksynä mustikkametsään. Siellä oli myös ex-paras kaverini ja hänen kaverinsa, he haukkuivat minua läskiksi ja mustikkavarkaaksi, koska minulla oli parhaimmat mustikat. Paras kaverini katsoi heidän takanaan ilkeästi hymyillen, itkin ja juoksin metsään heittäen mustikat ojaan. Olin yksin metsässä ja itkin, en jaksanut enää. Kukaan ei huomannut, että katosin. Kun tulin koululle kolme tuntia retken jälkeen, opettaja haukkui minut lyttyyn. Hän piti minua idioottina.
Viidennellä luokalla kiusaaminen näkyi arvosanoissani ja vanhempani huusivat minulle läksyunohduksista ja myöhästymisistä. En voinut kertoa kellekään, että minua kiusattiin. Kerroin asiasta ainoastaan isälleni, jota näin joka toinen viikonloppu, kun hän tuli hakemaan minut luokseen. Halusin kertoa, mutta kun piti, en pystynyt. Lopulta karkasin kotoa. En jaksanut enää. Samana iltana minut löydettiin kaverini luota, lähdin kotiin. Lopultakin minut otettiin vakavasti ja vaihdoin koulua tammikuussa.
Kun pääsin yläkouluun, olin iloinen ja onnellinen edellisestä vuodesta. Olin uudessa koulussa, itseluottamukseni oli katossa uusien parhaiden kavereideni ansiosta. Yläkoulussa sain heti kavereita, mutta ahdistuksen aalto tuli, kun huomasin kaverini viiltelevän itseään. Kauhistuin ja ahdistuin, teki mieli kertoa äidille ja opettajille, mutta lupasin, etten kerro kellekään. Nyt olen päässyt siitä yli, kun kaverini itse kertoi terkkarille eilen (7.9).
Olkaa onnellisia joka ikinen hetki, jos teitä kiusataan ignooratkaa se tai kertokaa heti jollekin. Älkääkä antako luottamusta heti jokaiselle kaverille.
Kommentit
Minulla on melkein sama kertomus, paitsi menin pidemmälle. Viilsin ranteeni auki ja melkein kuolin, sillä minulla ei ole ystäviä, perheeni ei välitä ja koirani kuoli. Nyt minut on otettu huostaan kärsin masennuksesta ja olen tehnyt sen uusiksi.
Oikeesti oon lukenut tän varmaan tuhat kertaa ja muistan hän melkee ihan ulkoo ja mäki kyl itkin melkee alusta loppuun koska tosi herkkä jos joku nauraa mulle jos en ITE naura sille oikeesti niin alan itkee mutta pystyn pidätellä
Kiusaaminen on kamalaa aina, mutta se että paras kaveriki alkaa kiusaamaan. Se on mun mielestä pahinta mitä voi sattua koska sen jälkeen on aivan yksin nimim. Kokemusta on