Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta 2015 » Kiusaaminen

Kiusaaminen

Nimimerkki 
Liana
Ikä 
17

Koulussani on monta oppilasta, jotka ovat yksin välitunneilla. Ja sellaisia, jotka ovat kiusattuja koko ajan. Muuton vuoksi minun piti vaihtaa koulua. Silloin huomasin, että tässä koulusta voisi alkaa uusi elämä. Mulla oli toive, että tämä koulu olisi ihan erilainen kuin vanha.

Tuli syksy ja vihdoin viimein vaihdoin koulua. Oli ensimmäinen kerta uudessa koulussa ja se ei kuitenkaan ollut mikään tosi hyvä päivä. Olin koulussa klo 10 aamulla ja opettaja esitteli minut luokalle. Sai muutamia kavereita, jotka auttoivat minua tutustumaan kouluun. Meni viikko uudessa koulussani ja luulin, että koulu on todella hyvä minulle. Kahden viikon jälkeen minun luokalleni tuli uusi oppilas nimeltään "Marika" hän oli todella kiltin näköinen ja tosi mukava tyttö.

Jostain syystä luokkalaiseni eivät pitäneet hänestä. Oli ruoka-aika ja olimme menossa syömään, kun huomasin, että Marikaa kiusataan ruokapöydässä. Häntä pilkattiin ja heiteltiin päähän mandariineilla. Yhtäkkiä muistin vanhan kouluni, jossa minua kiusattiin samalla tavalla joka päivä. Niinpä en kestänyt ja nousin ruokailupöydästäni ja menin Marikan luokse suojelemaan häntä.

Hän ei kuitenkaan itse osannut jostain syystä puhua suomea kovinkaan hyvin. Tutustuimme Marikan kanssa tuona päivän paremmin. Aloimme olla aina koulussa yhdessä. Kun ystävystyin Marikaan, kukaan ei halunnut olla minun kanssani koulussa. Minua ei edes kiinnostanut asia, koska olihan minulla Marika. Ketään muuta en tarvitsisikaan. Marikaa kiusattiin joka koulu päivä, mutta hän itse ei uskaltanut kertoa siitä kenellekään (ei vanhemmilleen, ei opettajille). Häntä hävetti mennä kuraattorilla puhumaan kiusaamisesta. Suojelin ja puolustin Marikaa koko ajan. Kiusaajat kuitenkin kiusasivat yhä enemmän ja pahemmin.

Sovimme Marikan kanssa, että lähtisimme leffaan ja ravintolaan syömään. Näkisimme kello 18:00 ostarille. Odotin Marikaa ja luulin hänen myöhästyvän, vaikka hän ei ollut koskaan myöhästynyt aiemmin. Olin jo odottanut kaksi tuntia, kello oli 20:30 ja aloin huolestua. Yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut. En pystynyt edes soittamaan Marikan vanhemmille, koska he olivat molemmat iltavuorossa töissä. Odotin edelleen ostarilla. Kello tuli 21.00 ja oli tosi kylmä ja sateinen päivä. Silti odotin Marikaa.

Puhelimeni alkoi soida. Numero oli yksityinen eli en tiennyt kuka soittaa. Vastasin ja sanoin: "Haloo kuka siellä?!"

Siellä vastasi Marika sanomalla: "Auta minua".

Marika itki ja oli peloissaan, hän ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Olin itse todella hämmästynyt ja yritin auttaa. Marika ehti sanomaan missä hän on, kunnes joku sammutti puhelimen. Olin ihan paniikissa ja yritin soittaa poliisille. Siihen meni liikaa aikaa, joten menin itse paikalle, jossa Marika kertoi olevansa. Huomasin ikkunasta, että Marika on sisällä. Häntä oli hakattu tosi paljon.

Menin nopeasti sisään ja huusin: "Kuka tämän teki sinulle?!!”

Marika vastasi: ”Miksi.. Miksi olet täällä, he hakkaavat sinuakin. Mene ja juokse!"

Kysyin: "Ketkä he?"

Yhtäkkiä huoneeseen tuli teini-ikäinen tyttö. Hän oli noin 17-vuotias ja hänellä oli pesismaila kädessään.

Tyttö sanoi minulle: "Sähän olet se kaveri, joka aina suojelee Marikaa kiusaajilta. Nyt sinä et pysty suojelemaan häntä minulta."

Yhtäkkiä tyttö kävi kimppuuni ja yritti lyödä mailalla minua. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä. Olin pienestä asti harrastanut nyrkkeilyä ja osasin tapella kuin mies. Puolustauduin ja löin häntä niin kovaa, että hän kaatui maahan ja ei herännyt.

Otin Marikan nopeasti mukaani ja juoksin pois. Talosta tuli kuitenkin lisää porukkaa, jotka olivat mukana hakkaamassa Marikaa. Minä ja Marika juostiin. Marika ei pystynyt kunnolla juoksemaan, joten kiusaajat saivat meidät kiinni. Aloin tappelemaan heidän kanssa. Viisi tai kuusi kiusaajaa kävi minuun ja Marikaan kiinni. Tappelussa sain mailasta päähän kaksi kertaa, mutta en päästänyt ketään Marikan luokse satuttamaan häntä.

Kun olin tappelemassa heitä vastaan, sanoin Marikalle: "Juokse niin nopeasti kun pystyt ja soita poliiseille heti!"

Niinpä Marika juoksi niin nopeasti kuin pystyi ja samalla soitti apua. En voinut pärjätä kaikille kuudelle nuorelle tytölle, mutta pärjäsin kolmelle ja he olivat pyörryksissä maassa. Minua taas lyötiin jollakin mailalla päähän, jolloin sammuin siihen. Seuraavana päivänä heräsin sairaalasta. Lääkäri sanoi minulle, että minulle tehty leikkaus, koska olin todella huonossa kunnossa. Herättyäni näin Marikaa vieressäni istuvan joka hymyili minulle. Olin niin iloinen, että paras ystäväni oli elossa, mutta Marika itki.

Kysyin Marikalta: ”Miksi sinä itket, kaikkihan on hyvin!"

Marika ei lopettanut kunnes lääkäri tuli vanhempieni kanssa sisään. Lääkäri sanoi, että minulla on lyöntivammojen lisäksi syöpä, johon voin kuolla. Kuultuani uutisen olin tietenkin surullinen, koska tiesin, että jonain päivänä voin kuolla syöpään. Silti olin niin iloinen kuin sain nähdä Marikaa kunnossa.

Sairastan edelleen syöpää. Jonain päivänä en tule enää näkemään perhettäni enkä parasta ystävääni. Joten sanon tämän teille suoraan: Kunnioittakaa vanhempianne ja olkaa kiitollisia siitä, että saatte kaverin, jonka kanssa voitte olla ikuisesti.

+1
+288

Kommentit

Maarika28.03.2016 13:59

Mikä ihmisiä ja nuoria vaivaa. Onneksi joku välittää. 

+1
+300
anonyymi23.05.2015 8:30

Oot tosi rohkee! Jaksa♡

+1
+276
Anonyymi15.05.2015 12:02

uskomaton tarina!

+1
+235
erilainen07.05.2015 15:44

Hirveetä :(

+1
+229