Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta 2014 » Yksinäinen

Yksinäinen

Nimimerkki 
Se-yks-tyttö-vaa
Ikä 
14

Olin oikeastaan tosi iloinen ja sosiaainen, kuitenkin ujo kuten aina. En voivain ymmärtää mitä tapahtui. Kaveriporukka alkoi tiivistyä ensin tosi läheisiksi mut mä vaan jäin ulkopuolelle. Ja aina piti puhuu jotain toista kieltä mitä en ymmärtänyt yhtään. Se oli ehkä hermoja raastavinta. Ajattelin että se olis ohimenevää ja niinhän se oli. Siihen tuli joku iso riita ja tuli vähän niiku tiimit tai puolet... menin sitten vanhan kaverini "puolelle" ja olikin tosi mukavaa olla taas jonkun kanssa ja jakaa asioita.

Kaverini löysi uuden kaverin ja jäin taas yksin. Ensin olin vähän mukana mutta en halunnut olla mikään roikkuja joten päätin etsiä muualta seuraa.Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Olin allapäin ja välitunnit olivat hirveimpiä, varsinkin ruokavälkät. En voinut mennä syömään koska en tiennyt minne istua, olisin halunnut piiloutua vessaan mut sit kaikki ihmettelee kuin kauan sillä menee siel...? Istuskelin koulun käytävillä yksin ja kaikki tuijottivat. Koska olin niin ujo oli vaikea löytää seuraa.

Aloin todella olla allapäin en vain pystynyt ymmärtää mikä meni pieleen?Koska en ole Ask-fame? Koska en heruta joka kuvassa? En polta tai juo? Sekö se on? Vihaan tätä nykymailmaa!

Aloin viiltelemään itseäni ja samalla vihaamaan vartaloani. Siinä sitten tuli vaihtoehtoja että olin liian iso kokoinen heille. En halunnut hyväksyä sitä, mutta noin se vamasti on! Aloin ihailemaan anoreksia tyttöjä ja hain neuvoja kaikenlaiseen laihdutukseen.Viiltelu jatkui mutta laihduttaminen ei onnistunut, taisin vain lihota. Pelkäsin että äitini saisi tietää ajatuksistani se tais estellä mua.

Kuitenkin olen yhä yksin en halunnut enää viilellä koska niitä oli joskus vaikea peitellä. Mutta en tiedä viiltelenkö siksi että olen surullinen vai että olen jäänyt koukkuun siihen. Samaan aikaan sain kuulla huhuja että minusta oli puhuttu pahaa ja sen takia minut oli jätetty ulkopuolelle. Mä yritin kysya mun kaverilta mut se sivuutti koko jutun. Ehkä kysyn sen siltä sit kun nähään. Hän olis mun vika kaveri harmi vaan että on eri koulussa.

Sanoin joitain aikoja sitten tästä äidilleni  ja sen piti tietenki ilmottaa kouluun opelle joka otti mut puhutteluun.Yks mun kiusallisimmista keskusteluista... Kuitenki ope sano et se sanoo joillekki oppilaille et ottais mua mukaan, en ois halunnu koska se on noloo tunkeutuu toisten joukkoo. Kotonakaa ei menny hyvin. Noin.6 vuotta sitten muutettiin mun tädille, koska sillä oli alkoholiongelmia. Asuttiin siellä ehkä 3 vuotta, ja sitten muutettiin takaisin. Puoli vuotta ja BOOM äiti alotti taas juomaa. Se oli niin iso juttu mulle menin paniikkiin. Nyt on menny vuosi siitä kun äidin alkoholiongeolma alkoi uudestaa. Ei ikinä voi tietää et onko se oikeesti täällä ja kuuntelee vai meneeks kaikki vaan kuuroille korville.

Kiitos jos jaksoitte lukee, on ihan hyvä päästää höyryjä välillä ulos.

+1
+235

Kommentit

Anonyymi14.07.2017 20:52

Mulla on melkee samanlaine tilanne ja mullaki oli yks vanha "kaveri" luotin siihen ja aluks mul oliki kavereita, mut se aina halus nähä mun kavereita, (et ollaa porukas mä se ja ne) ja pyys niiltä kaikilta aina Sonet. Siellä puhu musta kuraa minkä ehti. Sain tietää ku yks mun kaveri tuli valittaa et olin mikä sanonut jtn vaik en des ollu. :'( Nyt mun ainoot kaks kaverii on tosi suosittuja eikä niil oo aikaa melkee ikinä olla munkaa nii. Oon melkee koko tän kesäloman vaa ollu kotona . En viiti ees mennä lenkille yksin, ettei kukaan sais tietää, ettei mul oo kavereita (Sori et kerroin mun tarinan tänne mut mul on oik eesti paha olla)

+1
+70
Anonyymi17.05.2016 19:41

Koita kestää! Mäki oon 14v, tyttö ja mua on kiusattu ja syrjitty eskarista asti. Syytä en tiedä. En oo varmaan tarpeeks sosiaaline, koska olen arka koska musta puhutaan pahaa seläntakana. Musta on tullut tosi epäsosiaalinen kiusaamisen takia. Sen olen kumminin oppinut, että en syytä tästä itseäni. Olen ollut paljon masentuneena ja harkinnut monia satoja kertoja itsemurhia, huumeiden käyttöä ja viiltelyä. Onneksi en ole aloittanut mitään niistä. En minäkään ole mikän laiha ja olen huono liikassa. Syrjittynä ja kiusattuna olen kumminkin oppinut, että olen hyvä tällaisenaan. Aikaa se on vienyt kyllä 8 vuotta, mutta vihdoin olen oppinut. Halusin vain kertoa, että sinä olet juuri hyvä sellaisena kuin olet. Kovasti voimia sulle heartheart 

+1
+271