Mirror

Nimimerkki 
Henkilö, joka vihaa kiusaamista
Ikä 
12

Seison koulun pihan syrjässä. Taas samat sanat kaikuvat ilmassa, ne joita vihaan. Nämä sanat värähtelevät joka ikinen päivä koulun pihassa, koska täällä... täällä erilaisuus on syntiä. Ja koska yksi harvoista uskaltautui olla oma itsensä. Jaden on yksi niistä joita nyt halveksutaan ja kiusataan, koska hän uskalsi tulla kaapista ulos.

Ja nyt tuntuu siltä, että hyökkään kohta Naten kimppuun, oikeastaan tunnen niin joka päivä mutta mitään ei koskaan tapahdu, sillä enhän minä uskalla. Joka ikinen päivä saan katsoa ja kuunnella sivusta kuinka Jadea kidutetaan. Se tappaa hiljalleen sisältä, tiedän sen sillä aikaisemmassa koulussa minua kiusattiin. Nyt Jaden joutuu kokemaan saman, koska on kotoisin jostain muualta, sekä homo. Kukaan ei mene väliin, ja suoraan sanottuna opettajiakaan ei kiinnosta. He ovat yhtä kyllästyneitä, sillä kukaan heistä e tiedä mitä enää voi tehdä. Ja juuri ennen kuin Nate on lyömässä Jadenia, kellot pirahtavat koulun katolta, ja Jaden ottaa juoksuaskeleet alleen. ''Juokse neekeri, niinku siel Kongon viidakoissa!'' kuuluu jostain kaukaa, kun hilaudun masentuneena sisään.

Tahtoisin niin kovasti mennä väliin, mutten uskalla. En tahdo kenenkään kokevan mitään tälläistä tuskaa, mutta en itsekään tahdo joutua taas kiusatuksi. En ole vieläkään päässyt siitä yli, arvet viiltelystä ja kaikesta kuulemastani ovat yhä paikallaan. Joka aamu kysyn itseltäni ''olenko oikeasti vääränlainen?'' Olen jopa harkinnut itsemurhaa, ja ken tietää jos Jaden nyt miettii sitä. Koulun käytävillä Nate näyttää tähyilevän ympärilleen, muttei ilmeisesti löydä etsimäänsä, ja tiedän tarkalleen mitä hän etsii: Jadenia. Oppilaat alkavat kasaantua luokkiinsa hiljalleen. Käytävässä oleva tukos alkaa tasaantua. Lähden muiden mukan laahustamaan luokkaan, katson kuitenkin ennen luokkaan menoa ympärilleni. En näe kumpakaan, Natea tai Jadenia, joten astun huolettamana luokkaan. Tai no, enhän minä huoleton ole päinvastoin, vain pikkasen helpottunut. Oikeastaan on vapahdus Jadenille, ettei Nate ole tämän kanssa samalla luokalla. Mutta eipä se paljoa liikuta.

Tunti on peruskuraa. Kuinka edes pystyn keskittymään, kun mietin vain Jadenia, sitä kuinka voisin yrittää tutusua häneen, ja sitä kuinka voisin saada kiusaamisen loppumaan. Kellot soivat. Mutta luokanvalvojalla ei ole kiirettäkään päästää meitä välkälle. Joten minä rohkenen kysymään: ''päästänkö välkälle".' Ja opettaja katsoo ranteestaan kelloa: ''ohhoh, kellohan on jo 8.57, äkkiä välkälle lapset", hän hoputtaa. Käytävällä on taas kauhea tungos, siitä huolimatta yritän puikkelehtia väkijoukon läpi hakemaan takkiani, ja siitä pikaisesti välkälle. Raitisilma tekee niin hyvää. Ja rauhallisuuden tunteen pilaa Naten ääni ''missä se ruosteinen perämoottori on?'' Voi ei, taas se alkaa. Nyt kerään itseni, ja menen väliin.

Avaan suuni, ja huudan ''voiko lopettaa?!'' Mutta mitä..? Ääntä ei tule, sanat takertuivat kurkkuun kiinni. Vielä oudompaa on se että en näe Jadenia missään. Joo, turha luulo, siellähän Jaden seisoo. Ja tietysti, pakkohan Naten on hänet nähdä. Ja nyt tuo julma ja turha eliö lähtee avutonta Jadenia kohti. Kuulen vain Naten piikittelyn ja Jadenin tuskanhuudot, kun Nate käy Jadeniin käsiksi. En voi katsoa joten käännän katseeni muualle.

Loppupäivä meni vikkelästi, onneksi. Ja nyt vain mietin huomista. Huomenna teen sen, huomenna menen puhumaan Jadenille. Huomenna ystävystyn hänen kanssaan! ♥ Aamulla herään, hiukset kuin mikäkin variksenpesä. Eikun valmistautumaan. Säteilen sisälläni, sillä nyt tuntuu siltä, että se on pakko tehdä. Tänään aion sanoa Natelle suorat sanat! Teen aamutoimet ripeästi, liiankin ripeästi. Yritän vääntää hymyä kasvoilleni, mutta se ei suostu tulemaan. Koulun pihalle päästyäni, en näe Jadenia missään, en missään. Kun rehtorimme meinaa tallustaa ohitseni, tömäytän itseni hänen eteensä. Hän näyttää vakavalta, voin erottaa surullisuuden hänen kasvoistaan. ''Missä Jaden on?'', kysyn hennolla äänellä. ''Jaden on.. mennyt pois. Hänen äitinsä löysi hänet kuolleena. Jaden on tehnyt itsemurhan'', rehtori kertoo hiljaa, tuijottaen tyhjyyteen. Sitten hän kiertää minut ja astelee kouluun. Kyynel valahtaa poskelleni. Kiitos, jos jaksoit lukea ♥ Ja toivon, että jos olet ikinä kiusannut ketään, pyydä anteeksi ja lopeta se! ♥

+1
+317

Kommentit

Anonyymi09.04.2015 1:53

Loppu taisi olla keksittyä koska eihön koulun hennkulökunta saa sanoa oppilaa tai entisenkään oppilaan asioita mutta hyvä satu

+1
+289
Ee21.11.2014 18:15

Hyvä tarina mitä voi käydä jos kiusataan yesHarmi ettet ehtinyt mennä väliin.:(sadcrying

+1
+234
Anonyymi04.10.2014 10:27

Hieno tarina! Pari kirjoitusvirhettä löytyi, mutta selvän sai. Idea on hyvä, ja opastaa miten oikeasti voi käydä. Itse ainakin tykkäsin. winkyes

+1
+302