Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta 2014 » Kun äiti joi

Kun äiti joi

Nimimerkki 
Edi
Ikä 
18

Ensimmäinen asia minkä mä selkeästi muistan mun vanhempien alkoholin käytöstä oli varmasti se, kun mun veli oli perheensä kanssa käymässä meillä kotona. Olin silloin  ehkä 10-12-vuotias.

Kun mun veli sitten lähti sunnuntaina iltapäivällä kotiinsa, se antoi mun toiselle isoveljelle kirjeen, mikä sen piti antaa äitille puoli tuntia sen jälkeen kun he ovat lähteneet. Siinä kirjeessä mun veli kertoi äitille, ettei hyväksy sen juomista ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Siinä kirjeessä myös luki, ettei hän aio pitää äitiin mitään yhteyttä ennen kun se lopettaa juomisen. Äiti murtui siitä kirjeestä ihan täydellisesti ja rupesi sinä iltana vain juomaan normaalia enemmän.

Siinä illan mittaan äiti siirtyi etuterassille juomaan iskän kanssa. Siinä kun iskä vähän käänsi päätään, äiti nappasi auton avaimet ja lähti ajamaan. En tiedä minne se oli menossa. Kauas ei äiti kuitenkaan päässyt, ennen kun iskän paikalle soittamat poliisit pysäytti sen. Äiti lähti siitä yöksi putkaan selviämään. Se oli ehkä yksi järkyttävimmistä näyistä, kun äiti istu maijan perällä itkemässä ja sain sanoa sille semmoisesta pienestä kalteri-ikkunasta hyvää yötä.

On paljon muitakin huonoja muistoja porukoiden juomisesta. Lähinnä äitin juomisesta, koska iskä kun juo se on aina asiallinen, mutta kuitenkin tosi itsepäinen. Äiti ei ollut koskaan asiallinen.

Yksi ilta mä istuin olohuoneessa katsomassa telkkaria. Mun veljet oli sedän luona käymässä, jotenka ne ei tiedä tästä tänäkään päivänä vielä yhtään mitään. Äiti ja iskä istu keittiössä polttamassa tupakkaa ja mä kuulin, että ne keskusteli jostain tosi vakavasti. Ne ehkä riitelikin. En tiennyt vielä siinä vaiheessa mistä ne keskusteli, koska en saanut sanoista selvää. Siinä aattelin että onhan se ihan normaalia, että välillä keskustellaan vakavasti tai riidellään.

Hetken kuluttua iskä pyysi mut keittiöön. Katoin että mitä ihmettä noi touhuaa. Iskä piti äitini käsistä tosi tiukasti kiinni ja äiti itki. Mä olin tosi ihmeissäni, että mitä täällä taas tapahtuu. Iskä sitten siinä selitti mulle että äitillä on kädet täynnä lääkkeitä ja se aikoo tappaa itsensä niillä ja iskä tarvitsi multa apua että saataisiin ne lääkkeet siltä pois. Äiti oli kuulemma ottanut jo jonkun verran pillereitä. Mä romahdin ihan täysin. Lyyhistyin siihen lattialle ja rupesin itkemään. Anelin äitiä päästämään irti niistä lääkkeistä. Se oli ihan kauheeta. Lopulta äiti päästi niistä lääkkeistä irti ja me saatiin iskän kanssa soitettua ambulanssi paikalle. Äiti lähti sairaalaan mahahuuhteluun. Seuraavana päivänä käytiin hakemassa äiti pois sairaalasta iskän kanssa. Äiti halasi mua ja pyysi anteeksi ja lupasi että tämä on viimeinen kerta ja se lopettaa juomisen.

No ei ollut viimeinen kerta eikä juominen loppunut. Kovasti äiti yritti lopettaa, mutta ei siitä mitään tullut. Äiti oli ehkä reilut kymmenen kertaa vieroituksessa. Se pystyi olemaan aina kerrallaan korkeintaan puoli vuotta kuivilla ja sitten se ratkesi taas juomaan.

Moni ei pysty kuvittelemaankaan että kuinka vaikeeta se on kun tajuaa että äiti taas juo. Se musertaa pientä ihmistä aina vähän lisää sisältä kun näkee äitinsä kännissä selittämässä jotain ihan päätöntä tai näkee sen sammuneena sohvalla. Sitä myös häpeää omaa äitiään tosi paljon. Haluaisi vaan piilottaa äiteen maailmalta, ettei esim. naapurit tai kaverit saisi tietää sen ongelmista. Enkä edes halunnut tuoda kavereita kotiin ettei ne näkisi äitiä ja iskää. Melkeinpä kaikki tutut kuitenkin ties noiden ongelmista. Eihän sitä piilottaa pysty.

Jossain vaiheessa meidän elämään tuli sitten sossut. Varmaankin lastensuojeluilmoitusten jälkeen, joita rupesi tulemaan silloin, kun äiti ajoi sillä autolla kännissä. Sossut kävi meillä kotona viikoittain juttelemassa meidän kanssa. Mä muistan, että niille valehdeltiin aina, että kaikki oli hyvin ja meidän porukat ei enää juo. Kai me kaikki pelättiin jotain. Sitä että ne sossut veisi mut ja mun veljet pois kotoa. Musta tuntuu, että niistä sossuista ei ollut sitten mitään hyötyä. Oon nyt myöhemmin miettinyt, että ei olisi pitänyt valehdella niille. Asiat olisi voinut mennä erilailla. Ehkä ne olisi saanut porukat raitistumaan. Ei voi tietää.

Sitten kävikin niin kun me pelättiin. Äidin ja iskän juomisen ja hölmöilyjen takia mun pikkuveli sitten vietiin pois kotoa. Se asu ensin pitkään sen yhden kaverin luona, mutta sen ei ollut hyvä siellä, jotenka se siirrettiin perhekotiin. Ne oli ihan älyttömän vaikeita aikoja ihan meidän koko perheelle. Kun yksi ihminen joka on aina ollut siinä lähellä ja saman katon alla onkin nyt jossain ihan muualla. Myöhemmin oon kyllä ymmärtänyt sen, että se on oikeasti tosi hyvä, että se mun pikkuveli pääsi pois kotoa. Eihän tollainen koti missä ollaan asutttu olisi kenellekkään hyvä paikka. Parasta on se että, oon nähnyt miten se ihminen on kasvanut tosi paljon ihmisenä. Se on ryhdistäytynyt, siitä on tullut reipas ja mikä tärkeintä, onnellinen.

Nyt äiti on kuollut. Se kuoli siihen viinaan. Viimeisten kuukausien aikana se joi puolitoista litraa suomiviinaa päivässä. Se on ihan älytön määrä. Sehän jaksoi juoda yli 10 vuotta.

Nyt iskä on löytänyt itselleen uuden naisen. Mä en ollut kovin innoissani siitä silloin kun iskä kertoi mulle tästä naisesta. Äidin kuolemasta oli mennyt vasta reilu puoli vuotta. Kauheen vähän aikaa. Sanoin silloin iskälle, että mun puolesta sillä voi olla joku uusi naisystävä, kunhan ei tuo sitä kotiin silloin, kun mä olen siellä. En ollut vielä valmis mihinkään uuteen naiseen. Mutta niin kun yleensäkin, ei iskä kuunnellut mua tai kunnioittanut mun toiveita. Se toi sen naisen kotiin silloin kun mä olin myös siellä. Se uusi nainen ja iskä juo nyt kahdestaan meillä kotona melkein kokoajan. Aina kun mä menen sinne, siellä on joku kännissä.

Mä oon sellainen ihminen joka ei hirveemmin tykkää kasvokkain puhua tälläisistä asioista mistä oon nyt kirjoittanut. Mä mietin pitkään ratkaisua itselleni miten saisin purettua mun sisältä näitä asioita, kun mun oli niin paha olla. Mietin kaikkia alkoholistien lapsille tarkoitettuja tukiryhmiä ja terapeutteja. Mut ne tuntuu jotenkin tosi ahdistavilta vaihtoehdoilta. Mä sitten keksin ratkaisun. Mä kirjoitan näistä asioista. Mulla on blogi. Sillä on tosi vähän lukijoita, noin 10, mutta se riittää mulle. Mulle on tärkeetä, että mä tiedän edes jonkun kuuntelevan/lukevan mun juttuja, kun mua painaa jokin tai jos haluan kertoa näistä asioista. Mä suosittelen kaikkia muitakin kertomaan jollain muodolla rohkeasti tälläisistä asioista. Se helpottaa pahaa oloa.

Mä oon miettinyt, että onhan tässä porukoiden ryyppäämisessä jotain hyvääkin. Mä tiedän itse, että miten käytän alkoholia ja jos mulla on joskus lapsia, mä tiedän mitä en halua niiden kokevan. Osaan kasvattaa ne erilailla ja turvassa.

Tämä teksti oli vasta pintaraapaisu kaikkeen mitä vuosien varrella on tapahtunut ja mun ajatuksista. On tapahtunut kaikkea mitä kenenkään lapsen ei kuuluisi nähdä tai kokea missään muualla kuin elokuvissa.

+1
+292

Kommentit

Sara nuortenlinkistä28.08.2017 11:09

Hei Anonyymi!

Noi kaikki tuntemukset on täysin normaaleja, sallittuja ja ymmärrettäviä tossa sun tilanteessa. Haluun ihan eka sanoa, että tunne siitä että on mitätön paska ja vanhemmat ei arvosta, ei pidä paikkansa. Vanhempien juomiseen liittyy tosi paljon pettymystä, ahdistusta, mutta myös uskollisuutta, rakkautta ja huolta. Ei ihme, että on romuna. Tärkeintä kuitenkin olisi, ettet jää omien olojen kanssa yksin. Meillä alkaa viikon päästä nimetön nettiryhmä nuorille, joiden vanhemmat juo liikaa. Se kestää 3kk ja on tosi luottamuksellinen paikka purkaa tunteita ja kuulla muiden nuorten kokemuksia. Olisi ihana saada sut mukaan ryhmään! Ehkä sen avulla jaksaisit ihan vähän paremmin <3 Käy katsomassa täältä lisää ja ilmoittautumisohjeet: https://varjomaailma.fi/nettiryhmat.

+1
+28
Anonyymi26.08.2017 19:53

Mun vanhemmat juo. Ne on juonu niin pitkään kun muistan nyt oon 13. Oon monta kertaa saanu kärsiä niiten takia sekä henkiesti että fyyisesti. Mulla on pikkuveli 11v ja pikkusisko 9v. Joudun aina pitään niistä huolta. Vanhemmat on ollut katkolla (me lapset myös mukana). Vanhemmat olivat noin puolivuotta juomatta mutta ratkesi taas. En uskalla kertoa siitä kavereille koska nolottaa liikaa. Rakastan niitä paljon selvinpäin, vaikka iskä onkin esim. mun hyväkskäyttäjän puolella oikeudessa yms. Haluisin vaan että ne lopettaa. Tälläkin hetkellä mun iskä on mun kummisedäl ja äiti on ihan lärvit. Äiti huutaa, raivoo , sössöttää eikä ymmärrä mistää mitää. Mun äiti on aina kännissä agressiivinen (käy päälle ja raivoo). En tiedä mitä tekisin koska kerran kun menin kertoo koulu sossulle (joka on auttanu meijän perhet ennenki) se usko ja yms. Mut sit ku olin kolme kertaa jutellu sille ja juttu eteni. Niin sit aloin taas esittää et kaikki on ok. Mun koko elämä on romuna ja silti pitäis jaksaa olla pirtee ja saada hyviä numeroita koulussa ja silti huolehtia sisaruksista. EN VAAN JAKSA ENÄÄN!!! Mutta en silti voi asialle mitään. Tunnen oloni heikoksi ääliöksi mikä vaan on mitätön paska jota vanhemmat ei arvosta (keskiarvo 9 koulussa) isä on muuten hauska mutta helposti suuttuva esim raivoo turhasta. Iskä on myös narsisti ja natsi.

+1
+27
LT10.06.2016 23:39

Hei M.T ja muut :) olen pian 24 vuotias tyttö, ja haluan kertoa että olen ollut ikäni samassa tilanteessa kanssanne. Uskon että sen seurauksena minusta on tullut vahva ihminen, ja olenkin lähdössä opiskelemaan alaa jossa voin itse auttaa alkoholistien läheisiä ja alkoholisteja itsejään. Sanokaa vanhemmillenne tai jollekkin läheiselle aikuiselle miltä juominen teistä tuntuu. On hyvä jos on joku aikuinen tukena. Teillä on kaikilla nuorilla vielä koko elämä edessä!

+1
+290
M.T31.05.2016 20:00

Ei mulla kuitenkaan oo ollu nii paha olla ku teillä muilla

+1
+285
M.T31.05.2016 19:50

Must on iha kauheeta että monet aikuiset juo kaljaa. Munki äiti juo sitä silloin tällöin mut kuitenki iha liikaa. Oon ite huomannu jotain 2vuotta sitte et äiti on ollu humalassa oon nyt 13v ja haluisin puhuu äitin kaa siitä humala jutusta et voisko se lopettaa. Aina ku se on humalassa nii se on iha löysänä eikä tajuu hirveesti mitää esim ku se syö tavallisesti aterimilla nii humalassa ollessaan se syö käsillä .mut yhtenä päivänä mä kirjoitin Googleen että mitä pitää tehä jos äiti on humalassa kunnes löysin tän sivuston ja luin nii on hyvä kuulla että minkälaista mulla on .

+1
+299
Noorahe26.03.2016 20:20

Mikä on blogisi nimi?

+1
+273
Henttu04.10.2014 15:07

Mie jouduin miettimään hetken uskallanko kirjottaa tänne. Oon 14 vuotias ja miulla on äiti joka juo. Pitkään oon jo kestänyt tätä paskaa päivästä toiseen. Kaikki alko 4-5 vuotta sitten kun äiti sairasti syövän. se selvis siitä, mut se jätti siihen tajuttomat arvet. sairaalas sille annettiin sillon vaikka mitä mömmöjä, ja nyt se on tullu riippuvaiseks niistä. sitten vähän myöhemmin alko se juominen. ennen äitin sairastumista, se käyttäyty ihan normaalisti, osas käyttäytyä ja joi alkoholia järkevästi. sitten äiti vaan alko juomaan kauheesti päivittäin, ei hirveesti mitään väkevämpää mutta kaljaa jne. alussa en ees kiinnittänyt siihen huomiota niin paljon, ja aattelin et tää on vaa jotain ohi menevää. ko eipä mennyt. jos äitillä on vapaapäivä se alottaa juomisen jo aamulla. sil on kaljaa kokoajan jossain käden ulottuvilla, ja ennen puoltapäivää se on jo ihan sekasin. plus et se vetää vielä niit lääkkeitä. jos me lähdetään perheen kanssa jonnekkin, äiti juo sillonkin kokoaika. Se juo autossa, matkalla pitää pysähtyy johonkin mistä se saa lisää juomista.

Äiti on todella riippuvainen juomisesta ja lääkkeistä. Iskä on sitä mieltä että se yrittää paeta syövän jättämää ahdistusta. joskus puoltoistavuotta sitten äiti yritti tehdä itsemurhan lääkkeillä. se oli sillon tosi masentunu, ja ei jaksanu enää. olin sillon 12. keskellä yötä se meni ja veti kaikkia mahdollisia lääkkeitä , jonka jälkee herättiin iskän kanssa siihe et äiskältä petti jalat alta. pelkäsin sillon että se kuoli nyt. hetken päästä tuli ambulanssi ja vei äidin. muistan kuinka itkin , ja miten vihainen olin. itkin isälle koko yön, ja isäkin oli ihan järkyttynyt kaikesta. no, kun äiti tuli taas kotiin, se oli saanut masennus ja mieliala lääkkeet. se oli ehkä pari päivää ilman alkoholia, mutta sitten sen juominen räjähti taas. 13-vuotissyntymäpäivänä lähdettiin isän kanssa käymään ostamassa minulle uusi puhelin, äiti jäi silloin kotiin "leipomaan". kun tultiin takasin äiti oli ihan ympäri kännissä, sössötti ja puhu sekavia. muistan että se oli elämäni hirvein syntymäpäivä. itkin tajuttomasti ja olin ihan masentunut äidin takia. hävetti päästää sukulaiset sisälle kun äiti oli siinä kunnossa. nykyään ollaan isän kanssa yritetty puhua äidille, mutta äiti ei ota kuuleviin korviin. juominen ja lääkkeiden käyttö vaan pahenee pahenemistaan. itsellä on niin paha olla tämänkin takia että en tiedä mitä pitäisi tehdä. sairaus jätti äitiin niin pahat arvet että pelkään ettei hän enää koskaa palaa ennalleen, normaaliksi.

+1
+298
Anonyymi19.07.2014 15:23

On kiva tietää etten ole tämän asian kanssa yksin. Aina viikonloppuna lähdemme mökille ja välillä äitini (joka ei juo) ei pääse mukaan. Silloin minua aina ahdistaa isän juominen. Olen itse 13v ja minulla on 6v veli. Tuntuu aina että joudun huolehtimaan hänestä kun isäni on humalassa.

+1
+235
Sonja04.07.2014 1:15

Äiti juo 'silloin tällöin' mutta aivan liikaa. Tätä jatkunut jo yli 7 vuotta. Olen nyt 14 ja puoli vuotias. Jos isä juo, se menee tekeen sen muualle. Äiti muuttuu kännissä sekopääksi ja alkaa puhumaan sekavia. Alkaa haastamaan yhtäkkiä isän kanssa riitaa sössöttämällä sille kaikkea paskaa mitä sylki suuhun tuo. Ei kuulosta vakavalta mutta ei se kauhean mukavaakaan ole. En kestä. Olen muutenkin tosi herkkä luonteeltani, ja alan usein itkemään turhautumisen, vihan, stressin tai surullisuuden takia. Äiti on se, jonka takia olen todella usein itkenyt. Henkisen kivun takia. Kun näkee, mitä se paskajuoma sille tekee niin kyllä siinä murtuu. Varsinkin jos muistelee tapausta, kun olin kai 8-vuotias. Äidin sisko tuli perheineen meille kylään viettämään iltaa. En muista oliko siinä serkkuni isoveljet mukana mutta aivan sama. Kaikki oli kännissä. Jopa isä, mutta ei niin että se olisi muuttunut yhtä sekopääksi kuin äiti. Äiti kävi isään käsiksi jos oikein muistan, kaatui tuolilla ja.. riitely jatkui. Huutoa, kiroilua, tönimistä... Ihan mukavaa niin pienenä katsoa vaan vierestä koska en silloin voinut vaikuttaa siihen mitenkään. Olin liian pieni. Onneksi suurin osa aikuisista (eli serkun äiti[oman äidin sisko!] ja isä, ja oma isä) eivät olleet niin kännissä kuin äiti oli, ja heillä oli kuitenkin tilannetaju ja järki mukana. Muistan sen, kun äitini itki ja serkkuni äiti yritti puhua hänelle järkeä. Loppujen lopuksi jouduin menemään serkuilleni yöksi taksilla, isoveli meni mummulle... Itkin koko ajan ja olin niin peloissani. Ja häpeissäni. Niin häpeissäni että itkin senkin takia. Äiti meni naapuriin [papalle] yön ajaksi ja isä taisi jäädä kotiin itkemään. Seuraavana päivänä, noin 12 aikoihin tulivat hakemaan molemmat vanhemmat mut kotiin ja pitivät mua molemmista käsistä. Olivat kun mitään ei olisi tapahtunut ja olivat kuulemma sopineet. Meillä menee arki jne. ihan hyvin, jos äiti ei vaan tarttuisi siihen pulloon. Ei meillä muuten mitään sen kummempia riitoja ole koskaan. Äiti kohtelee mua kännissä välillä niin vittumaisesti, käskee aina menemään huoneeseen jos puutun tilanteeseen. Oon kyllästynyt olemaan AINA hiljaa ja itkeä omassa huoneessani, että tätä nykyä vaikka riuhdon äidin väkisin isän luolta pois koska se haastaa riitaa isän kanssa ihan turhista ja vanhoista asioista. no

En vaan tajua enään mitä pitäisi tehdä. En uskalla puhua äidille tästä sen juomisesta. Hän vaan lähtis paikalta ihan sama -tyylillä tai että 'eihän se niin pahalta voinu tuntua?!' -tyylillä.

+1
+304
Mars21.06.2014 18:17

Kenenkään ei pitäis kokea tollasta sad Kerron tässä mun oman tarinani. Mun äiti juo aika paljon, iskästä en tiiä koska se asuu niin kaukana mut en oo ainakaan nähnyt meidän iskää koskaan kännissä. Äidistä en voi sanoo samaa.. Se oli eilenkin kännissä, ja valvoin koko yön. Mun setä oli myös kännissä, mutta ei niin paljoo. Se juo joka viikonloppu. Tiedän, ei kuulosta pahalta, ja tiiän että mun pitäis kestää tällänen, mutta en vaan pysty crying Oon koittanut saada äidin tajuamaan että mä en kestä enää, ja se on luvannut että se lopettaa liian juomisen mutta ei. Oon siis 12-vuotias tyttö.

+1
+348
Sisältä kuollut10.04.2014 16:48

I feel you. En tiedä paljon näit väkivaltaa lapsena äitisi alkoholismin takia, mutta minulle yksi traumaattisimmista kokemuksista on ollut katsoa kun neljä ihmistä yrittää saada äitiäni hengiltä. Näin sen kuinka hauska illanvietto muuttuu väkivaltaiseksi pieksemiseksi ja viiltelyksi. Näen edelleen flasbackeja tilanteesta, kun muistan äitini vetisen katseen ja sen veren määrän huoneessa. Olin 9 vuotias lapsi tuolloin. Pahinta ei ole edes nähdä äitini taistelua elämästä vaan se että isäni sanoi seuraavana päivänä kun olimme sairaalaan menossa katsomaan äitiä että "se on sun vika että äiti yritettiin tappaa".

Kenenkään ei tarvitse kokea samaa kuin minä. Lohtua en saanut mistään. Minua hakattiin ja kiusattiin koulussa ja sama jatkui kotona. Isääni en ikinä enään näin 20 vuotiaana nää ja äitini tappoi itsensä tänään. Mua ei edes sureta tää tilanne. Olen yllättävän hyvin selvinnyt kaikesta. En ole masentunut. En vain tunne enään mitään.

Älkää antako kenenkään tappaa teitä sisältä!

+1
+310
Nuortenlinkki06.02.2014 13:42

Hei Ci! Vastauksena kommentissasi kertomaasi tilanteeseen: oletko tutustunut Varjomaailma-nettisivustoon? Varjomaailma on paikka lapsille ja nuorille, joiden kotona käytetään liikaa alkoholia tai muita päihteitä.

Varjomaailma on turvallinen paikka käsitellä tunteita ja kokemuksia, joita aikuisten päihteidenkäyttö aiheuttaa. Varjomaailmasta löytyy tietoa ja lista paikoista, joihin voi ottaa yhteyttä jos kodin aikuisten päihteidenkäyttö haittaa elämää.

Sivustolta löytyy myös Varjofoorumi. Se on keskustelualue nuorille, joita läheisten aikuisten päihteidenkäyttö huolettaa. Foorumilla nuoret keskustelevat kokemuksistaan ja kysyvät neuvoa työntekijöiltä.

Tärkeintä on muistaa, että asian kanssa ei kannata eikä tarvitse jäädä yksin!

+1
+221
Ci05.02.2014 17:21

Oon nyt 11 vuotta ja mun vanhemmat ryyppää. Mä pelkään että mun äidille tai isälle käy samanlailla. Juo liikaa, kuolee. Mä pelkään että mun äiti ei enää mee töihin ja se saa potkut sieltä. Mä oon joutunu pelastaa mun isän järvestä, (oli kännissä hukkumassa) äiti nukkui sillä aikaa niitten huoneessa. Mä en kestä mun elämää, oon aatellu että kellään ei oo näin kamalaa elämää kuin mulla. Mut nyt ymmärsin, että sulla on ollu paljon kamalampi elämä. Kumpa mun vanhemmat ymmärtäisi lopettaa alkoholin litkimisen? Tuntuu tosi turvattomalta ja pelottavalta olla kotona kun äiti ja iskä juo. Äiti on tälläkin hetkellä juovuksissa. Onneks mulla on sisko, etten oo ihan yksin. Koita kestää!

+1
+246
Mimmuli30.01.2014 16:00

Hei olen äiti ja juon, googlailin apua netistä löysin blogisi. käyn aa.ssa ei se auta ku hetkeksi, en halua olla tämänlainen mutta olen voimaton kuten kaiketi oli äitisi myös? ajattelen lapsiani se on ainoa syy juuri nyt että edes jaksan yrittää. kirjoituksesi auttaa minua ymmärtää mitä lapseni saattaa ajatella.. laiha lohtu mutta lohtu kuitenkin..voimaton ja kykenemätön...

+1
+271
Tuula13.01.2014 23:04

No huh. Kiitos,että jaoit kokemuksesi.

+1
+217