Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta 2014 » Feel alone?

Feel alone?

Nimimerkki 
Anonymouse
Ikä 
18

Hei, haluaisin kertoa teille oman tarinani. Yksinäisyydestä, masennuksesta, ahdistuksesta...

Kaikki alkoi kun aloitin ylä-asteella. Olin normaali tyttö. En silloin kummemmin meikannut tai laittanut hiuksia, pidin ihan normaaleja vaatteita. Suurin osa oli kirpputoreilta ostettuja tai saatuja vaatteita. Ensimmäiset kuukaudet menivät hyvin. Olin paljon ala-asteikäisten kavereideni kanssa koulussa. Vietin vapaa-aikaa heidän kanssaan. Silloin jopa pidin koulunkäynnistä.

Kuukaudet vierivät eteenpäin ja huomasin eräänä päivänä, että joka välitunti istun yksin jossain penkillä ja katselin kun muut nuoret tekivät jotain kivaa yhdessä. Minua ei enää pyydetty mukaan. Kukaan ei enää puhunut minulle. Entiset kaverinikin olivat muuttuneet. Ne rupes ostamaan hienoja vaatteita ja käyttämään meikkiä. Välillä katselin niitä kateellisena, koska ei minulla ollut varaa moiseen.

Koulun jälkeen, kukaan ei kysynyt mitä minulle kuuluu. Vietin illat kotona perheen kanssa ja viikonloputkin. Ei minulla ollut enää ystäviä. En välittänyt enää koulunkäynnistä, koska tiesin että minulla ei ole kavereita. Joskus joku minun luokkakavereistani saattoi kysyä jotain, mutta siihen se usein sitten jäi.

Kuukaudet vierivät eikä asiaan tullut muutosta, asiat vain menivät huonompaan suuntaan. Minua ruvettiin kiusaamaan enemmän. Monet pojat huusivat perääni että ”kauna, toi on se kauna!”. Tiedättekö siitä leffasta. Se tuntui tosi pahalta. Sitten myös minua haukuttiin päin naamaa rumaksi. Eihän se koskaan tytön itsetuntoa paranna, kuulla tuollaista suoraan pojan suusta. Minua ruvettiin tönimään ja minulle naurettiin. Kukaan ei ikinä huomannut miten minua kohdeltiin koulussa. Ajattelin vaan että kyllä se siitä.

Noh, tuli kesäloma. Olin onnellinen kun ei tarvinnut olla koulussa pilkattavana, ja toivoin että se kaikki olisi loppunut syksyllä kun aloittaisi uudet seiskat ja minä olisin jo kasilla. Kesällä tutustuin yhteen tyttöön, josta tuli tosi läheinen minulle, vaikka hän asuikin 70 kilometrin päässä. Hän oli vähän samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Sinä kesänä autoin naapureita kaikissa kesähommissa, kannoin puita jne. Sain paljon rahaa sinä kesänä. Kesänlopussa päätin että nyt mennään shoppailee. Ostin paljon kivoja uusia vaatteita ja rupesin meikkaamaan.

Koulu alkoi. Asiat olivat vähän parempaan suuntaan, vanhat kaverini alkoivat taas juttelemaan ja olemaan minun kanssa. Ajattelin että muodonmuutos taisi auttaa! Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, asiat kääntyivät nurinperin. Sain pari hyvää kaveria koulusta, mutta muut puukottivat minua selkään kaikilla tavoilla. Haukkuminen ja töniminen ei lakannut. Onneksi minulla oli ne pari hyvää kaveria, jotka olivat minun kanssa.

Pari kuukautta meni nopeasti. Olin illat yksin kotona. Aamulla lähdin aina kouluun iloisena ja tulin surullisena kotiin. Kotona ei ikinä kyselty mitään, vaikka äiti näki miten huonosti voin. Ajattelin vain että kun pääsen ysille, asiat muuttuvat täysin.

Kasiluokka oli raastava. Paljon kokeita ja paljon stressiä koulunkäynnistä.  Aloitin tupakoinnin, kaverini isoveli haki meille tupakkia. Emme ikinä jääneet kiinni. Välillä tuntui siltä, että sain enemmän valtaa kun aloin tehdä tyhmyyksiä koulussa. Sain kavereita tupakkipaikalta, joiden kanssa muutaman sanan saatoin vaihtaa. Mutta nyt jälkeenpäin kun miettii, ei olisi ikinä pitänyt aloittaa tupakointia, rahat vaan menee.

Viikot kuluivat. Toinen hyvistä ystävistäni päätti jättää minut täysin. Hän alkoi ryyppäämään ja riehumaan koulussa. Hän pääsi suosittujen tyyppien joukkoon. Ajattelin että mitä sitten, minusta ei koskaan tule tuollaista. Minua rupesi masentamaan, koska hyvä ystävä valitsi mielummin apinalauman kuin minut. Innostus koko kouluun ja kaikkeen tipahti täysin. Minulla ei ollut enää mitään, kun toinenkin kaverini jätti minut kun hän muutti pois.

Eräänä iltana olin yksin kotona. Sisälläni oli paha olo, itkin ja tärisin koko ajan. Ajattelin että olisi parempi jos olisin kuollut. Minulla ei ollut enää mitään miksi olisin onnellinen. Halusin vain pahan olon sisältäni pois. Siitä se sitten lähti. Hain keittiöstä veitsen, otin käsivarteni esiin. Ensimmäinen viilto.. se karmaiseva.. tuntui kuin koko kroppa olisi kiljunut ja vapissut. Se tuntui samalla hyvältä ja samalla pahalta. Seuraava viilto.. ei enää tuntunut niin pahalta. Tuntui kuin pahaolo olisi juossut kehostani ulos.

Siitä tuli joka iltainen teko. Pidin aina pitkähihaisia paitoja ja huppareita, ettei kukaan näe mitä olen tehnyt, ettei kukaan kysele. Kesä tuli ja pidin silti huppareita. Porukat ihmettelivät miten pystyn. Eräänä päivänä olin menossa terveydenhoitajalle, koska tajusin että tarvitsen apua. Menin istumaan huononnäköisenä aulaan. Siinä istui eräs poika. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja hymyili. Tuli tosi hyvä olo.

Yhdeksäsluokka alkoi. Olin paremmassa kunnossa kuin koskaan. Poika terveydenhoitajan aulasta oli paras ystäväni. Monet luulivat että seurustelimme. Emme seurustelleet, emme kumpikaan olleet valmiita siihen. Ehkä sitten joskus. Asiat olivat menneet parempaan suuntaan. Asiaa saattoi auttaa se että olin ysi. Ysillä ei enää meidän koulussa kiusattu toisiaan. En silti ollut mikään suosittu. Olin onnellinen kun minulla oli ne muutama kaveri ja monet muutkin juttelivat minulle vähän väliä.

Saan kiittää tästä muutoksesta kavereita jotka olivat tukenani kun hain apua. Ja terveydenhuoltoa ja psykologiani. Älä ikinä lannistu! Asiat menevät parempaan suuntaan kuitenkin! :)

+1
+276

Kommentit

Yksinäinen susi03.11.2015 21:33

Huoh. Sama tilanne mullakin. Luin tän tarinan ja tää auttaa jaksamaan eteenpäin, kun tietää et ei ole ainoo ja apua löytyy. Kiitos.

+1
+324
Maria27.12.2014 3:47

Kuvaa ihan mun elämää... en oo vaa saanu onnellista loppuu viel

+1
+306
Anonyymi10.09.2014 22:05

Todella hyvä tarina!

+1
+264
Nimetön13.06.2014 15:02

Vau, pakko ihailla miten uskalsit mennä noin vain omasta päätöksestäsi hakemaan apua ja puhumaan vaikeista asioistasi. Itse en ole ollut samassa tilanteessa, masennusta on toki ollut jne, enkä ole koskaan siitä kellekkään puhunut.. Mutta tsemppiä sulle jatkoon :)!

+1
+291
Tiiu03.06.2014 13:23

Oli kiva tarina.

+1
+222
Bongabv01.05.2014 21:09

Kiva! :)

+1
+278
Kevät06.04.2014 19:39

Onneksi lopulta kaikki kävi hyvin. Toivomuksena, että hyväksyntää ja hyvää mieltä voisimme jakaa tasapuolisesti.

+1
+238
Anonyymi24.03.2014 21:02

:) oikein kiva tarina

+1
+263
Anonyymi10.01.2014 16:13

Tää oli hyvä tarina

+1
+247
Sini20.12.2013 8:28

TÄÄ OLI KIVA TARINA :)

+1
+279
Poika13.12.2013 19:11

Ei löytyis tarinaa mis päähenkilö on poika?

+1
+344