Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Viime vuodelta » Missaan kaiken

Missaan kaiken

Nimimerkki 
Nöyrä poika
Ikä 
15

Minulla uhkaa tulla hätä, kun mietin mitä missaan elämästäni. Olen vasta nuori nuori, joka on missannut kaiken!

Nuoruuteni menee hukkaan. Olen missannut kaikki ne asiat jotka olisi pitänyt olla hyviä kokemuksia. Esimerkkinä rippikoulu. Yksin olin siellä tekemättä mitään ilman kavereita. Heti nukkumaan menin kun käskettiin. Toisena esimerkkinä olen aina yksin kotona, joten menetän nuoruuden sosiaalisenelämäni kokonaan. En saa mitään kokemusta kavereiden kanssa olemisesta, iltoisin olen vain kotona puhelimella enkä tee mitään mitä nuoret yleesä tekee (en tarkoita mitään juomista) ja harvemmin menen koulua kauemmaksi.

Harrastuksia en voi aloittaa, koska täällä ei voi harrastaa mitään joukkueurheilulajeja ja yksin juokseminen ei kiinnosta. Olen rakastunut yhteen tyttöön, mutta olen melko varma ettei hän ole rakastunut minuun.

Olisi kiva jos olisi kavereita. Nettikaverit eivät todellakaan ole sama asia kuin oikeat kaverit. Tahtoisin tapailla heitä ja tuskinpa se onnistuisi "etäkavereiden" kanssa vähintään viikottain varsinkaan jos ei ole mopokorttia.

Olen joka päivä niin surullinen kun ajattelen tätä asiaa. Miksi edes olen täällä jos minulla ei ole mitään virkaa täällä? Olisi edes kiva olla hyvä jossain. No menee minulla hyvin koulussa, mutta mitä sitten? Jos pääsen kouluista läpi ja saan jonkun työn joskus, ei sillä ole väliä. Kävisin vain töissä ja kotiin makaamaan. Ei rahalla tee mitään jos ei ole ketään kenen kanssa viettää vapaa-aikaa!

Tuskin saan enään ikinä kavereita huonoilla ja heikentyneillä sosiaalisillataidoillani. Silti minulla on pieni toivonkipinä, että asiat muuttuisivat positiivisempaan suuntaan. Aina täytyy uskoa vaikkei asiat ehkä tule koskaan muuttumaan. Se pitää muistaa aina loppuun asti.

Neuvona sanon kaikille, että pitäkää kiinni aina kavereistanne älkääkä hylätkö heitä ikinä ja älkää jättäkö ketään ulkopuolelle. Itse hylkäsin yhden kavereistani ja se oli suurin virhe jota ei enään voi korjata. Joten hyväksyn elämän tilanteeni rangaistuksena, mutta toivon ettei se ole lopullinen vaikka sen kyllä ansaitsisin.

+1
+180

Kommentit

tyttö 1511.02.2017 11:52

Äähg mul on toi sama melkein paitti et mun äiti on kotona mut me ei tehä mitään koskaan kahestaan. Joskus viikonloppuna voidaan pikasesti käyä jossain lenkillä jos mun äiti jaksaa. Yleens se vaan pelaa kännykällä koko päivän tai nukahtaa sängylle. (vanhemmat siis on eronnu ja isä asuu kauempana). Sisarukset on jo muuttanu pois ja pienimmät asuu isällä niin ei ole ketään läheistä ainakaan. Kavereita mulla ei ole koska olen erinlainen. En tykkää minun kasvoista ja vartalosta koska olen vaan niin ruma. Joskus mulla oli netistä kavereita mutta menetin nekin mun idioottimaisella tavalla kun suutuin niille kun ne ei ymmärrä minua. Ja ihan hyvin voisin nähdä ne irl mutta mulla on häpeä niin en vaan voi. Pelkään siinä sitä että mut haukutaan ja tuomitaan koska oon ruma ja naurettava. En ny jaks kirjottaa mitään romaania tästä.

+1
+129
Anonyymi10.01.2017 18:31

Itsekkin olen aika yksinäinen, vaikka minulla onkin muutaa kaveri. Paitsi se, että olen aina se 'kolmas pyörä' , joka jätetään keskusteluista ulos.
Ymmärrän sinua.
Kannattaa hakea eri kouluun, tai oikeasti oottaa itseään niskasta kiinni kavereiden hankkimisessa.
En osaa neuvoa, mutta tässä mun neuvot...

+1
+151
Anonyymi02.01.2017 1:20

Ootko vasta yläasteella? Jos oot, niin hae eri kouluun kun muut, ja hanki sieltä uusia kavereita. Se toimii varmasti!

+1
+163