Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Viime vuodelta » Ei yksin, mutta yksinäinen

Ei yksin, mutta yksinäinen

Nimimerkki 
TyhjäOlo
Ikä 
20

Hei sinä joka tätä parhaillasi luet. Minä olen 20-vuotias nuori, joka koen olevani yksinäinen.

Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta he asuvat kaukana minusta ja nään heitä muutamia kertoja kuukaudessa, paria vain joitakin kertoja vuodessa. Me soittelemme usein, mutta se ei aina tunnu kattavan kaikkia ystävyyden parhaita kohtia.

Minulla on erittäin läheinen suku ja nautin vanhempieni, sisaruksieni, serkkujeni ja isovanhempien luona käymisestä. Valitettavasti en voi sitä enää niin usein tehdä.

Suurin tyhjyyden tunne minulle kumpuaa kuitenkin läheisyyden puutteesta. Minulla ei ole henkilöä jota voisin halata ilman että se tuntuisi oudolta tai ketään jota edes pitäisi kädestä. En ole koskaan seurustellut eikä minulla ole ollut koskaan "säätöä" kenenkään kanssa. Jos totta puhutaan seurustelu on minusta aika pelottava asia, koska en omista minkäänlaista kokemusta.

Paikkakunta jossa nyt asun on minulle lähinnä vain paikka jossa opiskelen. Tämä ei tunnu minulle kodilta ja vaikka pidän luokkalaisistani, en ole saanut sieltä läheisiä ystäviä. Minua pelottaa että tämä ei jonkun ajan kuluttua ole minulle enää tarpeeksi. Olen nyt opiskelemassa ensimmäistä vuottani ja minua pelottaa etten jaksa kolmea seuraavaa näillä eväillä.

Tällähetkellä olen lopenuupunut, olen jatkuvasti väsynyt ja surullinen. Stressi on alkanut näkymään jo hiusten lähtönä. Viikonloput menevät reissatessa kavereille ja perheen luo ja siihen menee myös suuri osa kuukauden rahoista.

En tiedä mikä neuvoksi. Olisiko sinulla kokemusta tästä tunteesta?

+1
+265

Kommentit

Ylpeästi yksinäinen kaveri jolla on kavereita kymmeniä ja näitä puolituttuja pöllöjä on se muutama tonni siellä jossakin päin maailmaa24.06.2016 12:44

 Koska yksinäisyys...

...Hienoa on todellakin se asia jota tässä asiayhteydessä ja korrektisesti päädyin tälle palstalle ja näihin paikkoihin kirjoittelemaan.

Mahtavaa on että kirjoitat tekstiä ja vielä erittäin huippua tekstiä ladot seinään kuin halkoja kirveellä... Tai no nyt on hukassa halot koska en vietä mökillä vaan kerrostalon huoneistossa menee ehkä tämäki viikonloppu.

Tekstiä on kerrottu erittäin hienojakoisesti ja olet kuvannut tarkasti sitä tilaa jossa olet nyt ja juuri tällä hetkellä tänään ja tämän jälkeen kun kello on 12:39 kun nämä kirjaimet tästä lähetän postissa ja kommenttina tämä torveilee täällä vuorokaudet ja ehkä pitemmmänkin ajanjakson jos kirjoitustyylini miellyttää...

Jos ei niin siirryn aurinkoa ottamaan..

ja kannustan sinua eteenpäin ja Juhannuksen jälkeen taas alkaa aurinko paistamaan tai sehän paistaa jo NYT JA TÄNÄÄN KUN TÄMÄN KIRJOITIN TÄNNE SIVULLE! 

Koska yksinäisyys on asian juuri ja tämän tekstinkin voi myös kääntää joka sanan ja sen käännöksen alkuperästä ja muutoksista jotka eivät pidä paikkaansa en mene takuuseen, aivan sen vuoksi oli pilkku ja tämä aiempi sana ennen kuuluisaksikin käynyttä jo täällä kirjoittaessani tämän tarinan tänään ja huomenna käytän sanaa "ja" koska se on myös asia joka yhdistää kuin olisi oikeasti jokin tai joku ihminen josta on kehittynyt ja kehittyy ja sileitä ja sileiksikin sileömpinä sahaamalla tämän tekstin voi päättää lauseeseen piste koska se on jaksotettuja ja muutenkiin, ja, tämän lauseen kirjoitus tai oikeastaan aiemman tekstin kumotessani kuin Au-Pairin lähettinä toimivat henkilöt joiden nimet ja muutkin tiedot löytyvät niille vain jotka pitävät vastaavista asioista ja sellaisesta tyylistä kuin jos vaikka tämä teksti julkaistaan ja poistetaan niin sen jälkeen ja "ängetä käsivarsiin lisää voimaa" kuin olisi jo saanut niitä lihaksia joita voin sanoa hakasulkeisiinkin merkitsemällä ja käyttää siitä painokkaasti myöskin sanoja "lihakset" jotka eivät ole aina tarkoittaneet pelkästään niitä kohteita joita ihmiset ajattelevat saalistavan kuin tyylin petokala joka syö valtamerestä kaikki hienotkin kalat ja sitten vain sen olisi tarkoitus lisääntyä ja luoda uutta kuin tämä järjestelmä joka on Dystopiavaltio eräässä kuuluisassa Elokuvassa ja muistaakseni ja jälleen kerran pitää kyllä jo alkaa peilejä laittamaan takaisin kuin ne olisin juuri rikkonut näin vertauskuvallisesti, joka pielee menee asiallisesti yrittämällä se on myös laskettavissa ja muistettavissa, kuten kaikkihan eivät voi pitää tilastoja ilman koulutusta ja minkäänlaisia kykyjä kehittää viisauttaan kohti seuraavia tulevia sukupolvia, joka lauseeseen tarttuu tämän jälkeen on kuin Poliisi joka lukee ja katsoo kaikki sanat ja laskisi kirjaimien määrän joka on kuin palapelinpalojen kasautuminen uudelleen -  vertaus, joka jälleen kerran sanottuna nämäkin lauseet yhdistettynä toisiinsa ovat kuin vertauskuvallisesti ja lausetta sen kummemmin siihen mitään muitakaan asioita lisäämättä kuin jos on tarve niin saa nämäkin sanat perustella ja sanomisistani voidaan "ESITTÄÄ KYSYMYKSIÄ JOTKA TARKENTAVAT!"- lauseen tyyliin tällainen esittely kävisi kuin peilikuvana ja kanaloistakin kanat joskus syövät ja niiden elinoloja tulisi ja täytyy parantaa tulevaisuudessa ja nimenomaan nyt on tehtävä sekin asia selväksi että Oikeusapu- sana joka alkaa isolla on tämän lauseen tarkoituksena ja se voi kuten sanottu aina tyyliin "Voi" kävisi sen jälkeen läpi oman itsensä tutkiskelun ja samalla"-S- jaBoikotoida! päästää"muissa maailmoissa seilata välittämästä enää elämästä sen kummemmin kuin sen on tarkoitus kestää" tai toisinaan voidaan ajatella myöskin asioiden merkitykset aivan niin uudelleen kuin ne voivat olla myöskin seuraavallakin pysäkillä ja tämän tekstin tarkoituksena ja johdattelevana mutta sanomattakin selvällä tavalla tarkoituksena kuvailla ihmisiä ja asioita jotka ovat joskus jännittyneet kuin jouset odottaen samalla purkautumistaan ja yrittämällä selviytyä kuin olisin itse sen asian omahyväisyydessäni joka ei ole mikää tarkoitus niin ttehnytSelviytyvä ja myös ankarissa olosuhteissakin pärjäävä oman tyylini mukaisilla vaatteilla jotka harvoin olivat lämpimiä tai joita en kovin usein pitänyt

Jälkeenpäin ajateltuna koen ensimmäiset luokat että ne menivät osaltani hyvin sen enempää menestymättä kuin keskitason molemmilla puolilla keikkuen tai olemalla harvoin samalla luokallani olevien kaverien silmätikkuna kuin myöhempinä kouluvuosina, yläasteelle siirryttäessä ja sen jälkeisille opiskeluvuosille joista on tarinaa kerrottavaksi useamman kappaleen ja tekstiä riittäisi jopa kokonaisen kirjan verran. Yläasteen aikoja en edelleenkään muistele hyvällä vaikka koulunkäynti sujui silloin hyvin ja olin usein luokan parhaimpia kokeissa, monissa liikuntalajeissa ja opettajien mielestä kun keskustelin heidän kanssaan asioista enemmän. Se on mennyttä aikaa vaikka muistan siltä ajanjaksolta paljon tapahtumia ja erilaisia päiviä tarkasti, osa on merkityksellisiä kun tällä hetkellä miettii ja monet päivät voi suosiolla unohtaa ajattelematta niitä sen enempää kuin silloin kuin ne voivat tulla mieleeni nykypäivänä erilaisissa tilanteissa kuten kahvilassa tavatessani uusia kavereita ja sellaisia joita olen nähnyt kauan aikaa sitten esimerkiksi ala-asteen ensimmäisillä luokilla jotka muista edelleen parhaiten haluamalla samalla myös kokea ne ajat joskus uudelleen kuvaannollisesti kuten käymällä joskus vierailemassa kyseisen koulurakennuksen ulkotiloissa. Tällä hetkellä voin todeta sen olevan eri tarina kerrottavaksi jos nyt kyse on ala-asteen 6 ensimmäisestä luokasta. Siitäkin ajasta on reilut 10 vuotta, miettien samalla ala-astetta jonka kävin kokonaisuudessaan lähes 15 vuotta sitten.  ja kavereita oli riittävästi, ehkä ne myös olivat apuna siinä että pysyin ensimmäisillä luokilla huomaamattomana ja en kokenut kiusaamista kuin vain muutamina päivinä joita monia päiviä ja muutamasta en aina men takuuseen montako vuorokautta se on tarkalleen koska tämän tekstin kirjoitin ja vastasin kommenttiisi lyhyesti:

 

Vastaus:
HYVÄÄ KESÄÄ

+1
+312
EntinenKiusattu28.04.2016 19:43

Hei! Olen myös 20-vuotias nuori, ja elämäni on ollut erittäin paljon samanlainen mitä kerroit että sinulla on ollut. Minua vaan on kiusattu koko kouluajan niin henkisesti ja fyysisesti lähes päivittäin, jolloin tulin leimatuksi ja mahdollisuuteni saada kavereita meni erittäin vaikeaksi. Yksinäisyys painaa mieltäsi edelleen, minulla on sama ongelma. Tällä hetkellä en tunne ketään ketä olisi kanssani lähes saman ikäinen, ja voisi tavata minua usein, tai edes kirjoitella kanssani päivittäin niin että voisin kokea että en ole niin yksinäinen mitä olen. Koen että minulla on paljon kokemusta tästä tunteesta, että olet yksinäinen. Aluksi minulle oli lähes mahdoton ajatus että jaksaisin pitää pääni ylhäällä jos menisin töihin, mutta jotenkin sitä vaan meni ja yritti parhaansa. Olen siis itse yrittänyt välttää yksinäisyyttä siten että olen töissä ja huomioin sekä juttelen siellä aina kun voi niin vaikka ihan työasioita, mennyt töiden jälkeen jos jaksaa niin vaikka isovanhemmille. Ainakin minun isovanhempani ovat erittäin samanlaisia kuin minä ja tulemme siis hyvin juttuun yhdessä. Puhuessa toki joutuu välttämään vähän omia lempi aiheitaan, kun eivät sytytä aina heitä kiinnostumaan niistä, muutenkin jos purkaan heille murheitani niin saan heidät vaan murehtimaan minun tilannettani. Isovanhempani pitävät minusta erittäin paljon kyllä, meillä on tapana usein halata kun menen heitä tapaamaan, juodaan yhdessä kahvit ja usein syödäänkin sen kanssa jotain. Yleensä kun olen kotona niin tunnen yksinäisyyttä, sillä perheeni jäsenien kanssa ei meillä ole niinkään yhteistä tekemistä, joka lienee ongelma. Kaikki perheessäni yleensä syrjäytyy omaan maailmaansa kunnes kokoonnumme yhteen vain ruokailun yhteydessä. Pidemmittä puheitta voisin sanoa etten saa seuraa heistä oikeastaan mitenkään kysymälläkään, kun ei heillä tahdo riittää aikaa minulle, ja vaikka riittäisikin niin mitä sitten tehdään yhdessä onkin suuri kysymys.

Minulla on siis sama ongelma, enkä myöskään itse tiedä mikä oikeastaan auttaa tähän tilanteeseen, mutta koen ymmärtäväni sinua jos muitakin yksinäisyydestä kärsiviä.

+1
+256