Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » Yksinäisyys on mulle arki

Yksinäisyys on mulle arki

Nimimerkki 
Yksinäinen tyttö
Ikä 
12

Oon alkanut miettii, ketä mulla on, ketä mua tukee, ketä mun vierellä seisoo.. No ketä? Ei ketään. Mulla ei ole kunnon kaveria, ei vanhempia joille uskaltaisin kaiken jakaa, eikä ketään muutakaan. Eilen hukuin mun kyyneliin kun mietein liikaa, pitäiskö mun vaan kuolla, kuolla pois.. Helpottaisko se tätä tuskaa, en tiedä. Viiltoja mun kädessä on jo kolme.

Kaveri on sellainen joka on tukena, ei hylkää ja on luotettava, mulla ei sellasta oo. Vanhemmille kaikesta pitäis pystyy puhua, mä en pysty. Mulla ei oo ketään.

Elämänilo hiipuu. Jaksa, jaksa vielä, en jaksa. Vajoan sänkyyn. Suljen silmät. Sängyn pohja pettää, tipun syvälle, niin syvälle että mun ei tarvii enää murehtii. Vajoan ja vajoan, henkäisen onnesta. Kunnes avaan silmät. Mä oon vieläkin täällä. Tässä samassa paskassa.

Kyllä musta hymyä vielä lähtee. Kunnes mä rupeen taas ajattelee, kysyn kysymyksen: Ketä mulla on? Saan taas vastauksen: Ei ketään. Kumpa joskus voisin päätyä lopputulokseen: Sulla on joku, joku oikee.

Tarviin apua mutta en uskalla hakea sitä. Kerro jos samaistut. En kestä enää :(

+1
+197

Kommentit

Joku jännä hyyppä..08.03.2017 20:35

Mul on iha hyvä kaveri mut riidellää koko ajan ja se aattelee et pitäskö meiän olla kavereita.... Sad

+1
+180
Anonyymi01.03.2017 19:31

Samaistun... toi on tosi vaikeeta mut täytyy vaan ajatella et vielä joskus, JOSKUS, Sulla on joku tärkee ja ihana, ja se menee kaiken muun yli ja rakastaa sua... vaikeeta se on, tiedän ite

+1
+188