Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » Viilto vie mukanaan

Viilto vie mukanaan

Nimimerkki 
Transpoika
Ikä 
14

Ilman suurempia esittelyitä voin ohimennen sanoa että oon kohta 14-vuotias transpoika.

Mun "tarina" alkaa vuodesta 2003 kun synnyin. Olin ihan pieni (noin 5-vuotias), kun tajusin että jotkut kuolee nuorena ja jotkut vanhana. Jo sillon lupasin ittelleni että kuolen nuorena. Maailma ei halunnu mua eikä elämä oo mua varten. Toivoin aina kuolevani onettomuudessa. Ei, en kuollut. Tässä mä kohta 14-vuotta täyttävänä kirjotan tänne tarinaa siitä miten epäonnistuin.

Noh mennääs eteenpäin. Ensimmäinen luokka, ensimmäinen päivä. Itkin aamulla, koska pelkäsin. Pelkäsin syystäkin. Muutaman kuukautta ekalla luokalla ja kaikki alkoi. Ikuinen paka, kiusaaminen, kaikki. Tää koulukiusaaminen ja kiusaaminen vapaa-ajallakin on kestäny nyt sen reilusti yli 7 vuotta jo.

Tässä kohtaa mietitte varmaan otsikon tarkoitusta. Noh tästä se alkaa, varoitin teitä jo. 2016 tammikuussa viilsin ensimmäisen kerran. Tai no metallisahalla "sahasin" ja "raavin" ihoon haavoja joista on edelleen jäljet tallella. Se ei sattunut eikä viiltely oo koskaan mua satuttanutkaan. Ajan kuluessa terottimista lähti terät, veitset katosi laatikosta ja tikinpoistovälineet ensiapulaukusta.Viilsin päivittäin, aina vaan syvemmälle. Se helpotti.

2016 syksyllä menin yläasteelle, koulu ja luokka vaihtui. Kiusaaminen jatkui ja jatkui. Jopa kuukauden tauko viiltelystä kunnes kaikki muuttui. Viilsin, syvään. Ennen myöhää yksi luokkalaisesta huomasi ja kertoi luokanvalvojalle. Koululääkääri, kuraattori, psykologi. Kaikki. En lopettanut viiltelyä vaikka sain paljon apua. Ystävätkin tuki, tai ne kolme ainutta joihin luotin.

Joulukuussa alkoi tulla itsemurhanhalu. Tammikuussa puukoin itteäni kaksi kertaa kylkeen ja kerran reiteen. Asiat muuttu, vihdoin edes joku ymmärs mun oloa eikä vaa tuominnu. Kohta puoli vuotta ensimmäisestä itsemurhayrityksestä ja edelleen haluan kuolla.

Viiltely päivittäistä niinkuin aina, nykyään vain syvälle, oikeasti. Ensi viikolla lääkärin kontrollikäynti, pelottaa. Unohin mainita että mulla on anoreksian, vaikean masennuksen ja paniikkihäiriön diagnoosit. Vihaan itseäni, päästäkää jo pois.

Voimia kaikille jotka taistelee samoja tunteita ja ongelmia vastaan, ei luovuteta vielä! Hankkikaa rohkeasti apua. Älkää jääkö asioiden kanssa yksin.

+1
+127

Kommentit

PastelKid24.07.2017 2:44

Kauheeta kuulla tällasia tarinoita uudelleen ja uudelleen. Ota kaikki apu vastaan ja paljon tsemppiä! ♥ Asioilla on tapana järjestyä, eikö niin?

+1
+74