Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » Tarina, jota kukaan ei kerro

Tarina, jota kukaan ei kerro

Nimimerkki 
Mimmukka
Ikä 
14

Kaikilla on varmasti joku jonka he haluaisivat haukkua pystyyn tai lyödä, kostaa sen kaiken kivun jonka hän on tuottanut. Mutta harvemmilla se on oma veli. Vai? Tai, no, kaikkihan nyt omaa veljeään "vihaa". Mutta ei, mä oikeesti vihaan sitä.

Nii uskomatonta ku se onkin mua ei olla ikinä kiusattu koulussa, mutta vielä pahempaa on tulla kiusatuksi omassa kodissaan. Mun vanhemmat ei pahoinpidelly mua, kuten kaikissa tarinoissa tapahtuu. Mun tarinaa ei kerrota, sitä tarinaa missä oma veli on se kiusaaja, hyväksikäyttäjä. Se aiheutti mulle sen tuskan mitä kukaan ei toivo toiselle, ainakaan toivottavasti. Se oli se joka haukku mua itkupilliks, kun se itse pisti mut itkemään, niillä solvauksilla mitä ykskään lapsi ei kestä loputtomiin. "Vitun kukkakeppi! Läski! Vammane! Tyhmä! Ruma! Vitun läski! Liian laiha! Alipainone! Ylipainone! Eiks sul oo yhtää kavereit, oot säki tyhmä ku et saa yhtää kavereit! Kukaa ei haluu olla sun kaveri! Kaikki häpee sua! Kaikki vihaa sua! Kaikki sun kaverit on terroristei! Et osaa tehä mitää oikein!" Tota mä sain kuulla joka kerta ku nähtiin eli vähintään joka viikonloppu. Mä itkin, mä itkin vähintää joka ilta. Se sai mut vihaamaa itteesä ja toivomaan et se olis kuollu ja loppujen lopuks toivomaa et olisin ite kuollu, pelkästää sen haukkumisella, jatkuvalla kiusaamisella ja tahallisella ärsyttämisellä.

Se miten se haukku mua ja muita, ja oli sitten parhaat kaverukset mun pikkusiskon kanssa, sattu, se miten epäkunnioittavasti ja ajattelemattomasti se toimi, sattu. Se ei edes ymmärrä miten paljon se on onnistunu satuttaa muita ja etenkin mua. Mä annoin anteeks kerta toisensa jälkeen ja oisin antanu edelleenki  ellen ois heränny todellisuuteen; se ei muutu mikskää, eikä se edes ansaitse mun luottamusta sen kaiken jälkeen mitä se on mulle tehny. Seksuaalista hyväksikäyttöä, sanallista pahoinpitelyä ja fyysistä pahoinpitelyä (ei kovin pahaa onneksi). Elin monta vuotta peläten omaa isoveljeäni, millon se alkaa taas haukkua, haakkaamaan mua jollain niin että saan juosta ympäri taloa yrittäen päästä karkuun tai ehtiä vessaan ja saada sen lukkoon, millon se rikkoo taas mun lempilelun tai menee mun puhelimelle.

Sain olla useamman viikon ihmeissäni siitä mitä mun veli tekee mulle, miks se lopetti mun kiusaamisen ja haluu yhtäkkii tehä kielareit tai jotain muuta mitä ei pitäis tehä 10 vuotiaan pikkusiskon kanssa, aina kun oltiin
kahestaan kotona. Sen ymmärtäminen monta vuotta myöhemmin sattu paljon enemmän kuin sen kiusaamisen kohteeksi joutuminen. Se sai mut vihaamaan sitä vielä enemmän, rakentamaan suojamuurin mitä ei pysty rikkomaan
helposti, ellei satu tietämään juuri oikeat keinot ja sanat tai olemalla juuri se henkilö ketä vihaan kaikista eniten, vannomaan että en anna sille
enää ikinä anteeksi ja etten ikinä anna kenenkään satuttaa itteäni yhtä paljon. Se sai mut sirpaleiksi. Masennuin, aloin vihaa itteäni lähes yhtä paljon kun vihaan sitä, mun itsetunto vajos lähes olemattomiin ja ihmisiin
luottaminen kävi mahottomaks. En tuu ikinä pystyy vihaa ketään enemmän ku sitä, saatika sitte itteeni, joka tulee heti veljeni perässä.

Pliis älkää tuhotko sisarustenne elämiä kiusaamalla, pahoinpitelemällä tai hyväkskäyttämällä. Pikkusisarukset osaa olla ärsyttäviä, mut omalla kohalla ainaki se johtu lähinnä siitä kuin paljon kunnioitin ja rakastin omaa veljeeni. Olin ärsyttävä ja roikuin kannoilla koko ajan, koska se oli "siistein" ihmine ikinä ja halusin vaa viettää aikaa sen ja sen "siistien" kavereitten kaa.

+1
+107

Kommentit

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Textual smiley will be replaced with graphical ones.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.