Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » Rikki revitty sydän

Rikki revitty sydän

Nimimerkki 
särkynyt sielu
Ikä 
15

Hellou :3 Juuh eli siis sä joka tätä oot eksynyt lukemaan oletettavasti tiedät sen tunteen kun tunnet painetta rinnan päällä itkettää ja haluaisit kuolla. Mun pienen ikäni aikana tää tunne on tullut turhankin tutulsi. Vanhempani ovat eronneet ja kävin isällä joka toinen viikonloppu. Mulla on myös kiusaamistaustaa ulkonäköön viitaten. "vitun läski" "no hyi helvetti" "vitun virtahepo" Noi oli niitä sanoja joita sain kuulla. Olin kylmä en näyttänyt tunteita mutta kun pääsin kotiin se kaikki paska palasi mieleen. Mutta olin silti iloinen pieni pyöreä tyttö. Noh sitten menetin vaarini joka ei ollut erityisen läheinen mutts se silti koski, tuntui pahalta nähdä läheiset itkemässä vaarin poismenon vuoksi. Siitä sitten toivuttiin, jatkoin elämääni onnellisena.

Onni ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Aamu alkoi tavallisesti heitin repun selkään ja lähdin köpöttelemään kohti bussipysäkkiä, isäpuoli perässä vaappuen. Pysähdyttiin risteykseen odottelemaan että auto ajoi ohi. Käännyin tielle ja näin harmaan nyytin makaavan tiellä, kysyin "Onks toi herkku" Ryntäsin nyytin luokse ja näin kissamme maavan tiellä kuolleena. Purskahdin itkuun ja lyyhistyin tielle. Isäpuoleni jäi jututtamaan työmiehiä, sillä välin kun juoksin kotiin. Herätin äidin itkien ja kerroin näkemäni. Äiti nousi järkyttyneenä ylös ja juoksi tielle. Näin kuinka äiti musertui. Tapahtuneesta huolimatta lähdin kouluun. Olin shokissa parisen kuukautta päässäni pyöri vain näky Herkusta tiellä suolet pihalla. Se ihana karvaturri oli poissa. Kissa jonka kanssa olin kasvanut koko ikäni. Suruajan jälkeen päätimme hankkia uuden kisssn josta tulikin minun oma pikku Röllini. Elämä jatkui olin onnellinen.

Pian kuitenkin iski murrosiän alku. Aloin miettiä elämäni arvoa ja merkitystä "kuka muka tälläistä läskiä rakastaisi" En tiedä mistä se juttu lähti mutta ranteisiini alkoi ilmestyä itsetehtyjä pintanaarmuja. Illat kuluivat itkien ja viillellen. Aloin valvoa myöhään itkeskelin ja viiltelin keskellä yötä. Kouluarvosanat alkoivat laskea, mutta olin silti samanlainen höntti joka yritti naurattaa ihmisiä. Aloin kertoa ongelmistani ihmisille, kun äiti sai tietää niin passitti minut hoitoon. Sielä sitten jutustelin ongelmistani ja jatkoin samaan malliin kuin aikaisemminkin.

Isälläni ilmeni ongelmia hänän jalkansa alkoivat turvota. Isä omana itsenään vetkutti lääkäriin menemistä. Kun hän sinne lopulta pääsi ilmeni että isällä on kehkosyöpä, joka johtui 30vuoden tupakoinnista. Hoidot aloitettiin ja mun itsetuhoisuus voimistui. Isää valmisteltiin leikkaukseen ja ei kauaakaan kun se toteutettiin. Äiti tuli huoneeseeni ja sanoi "iskä on nyt leikattu leikkaus suju hyvin ja hän toipuu nyt rauhassa sairaalassa" Purskahdin itkuun onnesta ja jäin rauhoittumaan huoneeseeni. Isänpäivä koitti ja menimme katsomaan isukkia sairaalaan. Näky joka meitä odotti oli kauhea isä näytti aivan luurangolta. Noh hän kuitenkin toipui ja sai terveen paperit. Iskä kävi jälkitarkastuksissa. Koitti viikonloppu kun menimme siskolle yöksi utelin äidiltä oliko siihen syytä mutta en saanut vastausta. Päivä jatkui omaan tahtiinsa. Illalla istuimme lattialle ja äiti sanoi pahan enteisesti "Meillä ois kerrottavaa" Ennen kuin äiti sai lauseensa loppuun sanoin "Eli iskän syöpä on uusiutunu eikä sitä voi enää hoitaa" Äiti katsoi mua pöllämystyneenä ja vastasi myöntävästi. Aloin itkeä äiti yritti halata minua mutta työnsin hänet pois.

Mun viilot alkoivat syventyä ja ajatukset mustua. Olin mennyt mummolleni yöksi ja olin tulossa junalla kotiin katsoin siskoni uuden instagram päivityksen joka oli kuva ikkunasta jota sade pieksi tekstillä "taivas itkee" Pääsin kotiin ja aloin purkaa tavaroitani. Äidin puhelin soi. Äiti pyysi minus istumaan ja kertoi että isä on nukkunut pois. Aloin taas itkeä ja lukittauduin huoneeseeni. Ajatukset jylläsivät päässä minä vain itkin ja itkin. Meni parisen kuukautta ja koiramme täytyi lopettaa. Sen ajan mietteet olivat "Se tyyppi tuola ylhäällä todella vihaa mua kun paskaa vaan sataa niskaan" "Mä haluun pois" Jatkoin viiltelyä ja itkeskelyä.

Näin kuitenkin pienen auringon säteen pilvien välistä eli toisin sanottuna ihastuin. Päädyin kertomaan tunteistsni ja sain myöntävän vastauksen. Me keskusteltiin eräänä iltana pitkään ja syvällisesti. Kerrottiin toisillemme kaikki. Tämä poika on piristänyt elämääni paljon vaikka olen edelleen rikki. Hän kyllä kantaa minulle laastareita että saisi minut kasaan. Nyt olen ristiriidoissa elämän kanssa ja olen alkanut hillitä syömistäni jotta laihtuisin. Noh mutta ei mulla muuta kiitos sulle kun jaksoit lukea tänne asti. <3

+1
+40

Kommentit

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Textual smiley will be replaced with graphical ones.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.