Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » Luovutan kohta

Luovutan kohta

Nimimerkki 
kyllästynyt elämään
Ikä 
17

Tää tulee olemaa tosi sekasta tekstii sori nyt etukätee mut siis mun vanhemmat on tosi tiukkoja ja vanhanaikaisia eli niiden mielestä mun täytyy olla neitsyt siihen asti et meen noin 20v jonkun kanssa naimisiin ja jolle menetän sitten neitsyyteni (ja jos menetänkin mun neitsyyden ennen naimisiinmenoa ja etenkin alle 18v nii tahraan meijän perheen nimen). Tästä seuraa etten saa mennä kavereille yöksi ja saan olla ulkona enintään 22.00 asti koska porukat ei luota muhun ollenkaan.

No aikasemmin tää ei oo ollu mahdoton tehtävä mulle koska ei oo koskaan ollu edes juttua kenenkään jätkän kanssa mutta keväällä tuli se eka. Oli tosiaa yks poika joka tuli juttelemaa ja käytii muutaman kerran ulkona ja puhuttii jotai 4kk ennen ku se alko etääntymää enkä yhtään ihmettele. Vikal kerral ku me nähtii ulkona nii mun isoveli näki meijät ja meni sanomaa meijän äitil ja äiti sekos iha täysin. Edes sen jälkee se poika ei luovuttanu ja sen takii mul alko sit kehittyy tunteita sitä kohtaa. En siis aikasemmi antanu itteni tykkää siitä koska tiesin et jossain kohtaa tulee kuitenkin mun vanhemmat tielle mut enää en voinu sille mitää se jätkä oli periaattees kaikki mitä mä halusin. No aina ei voi saada mitä haluaa, nii se jätkä alko etääntymää 2kk sit ja huomasin sen heti ja nyt meil ei oo enää mitää ja se on täyttä helvettiä nähdä se joka päivä koulussa.

Mun vanhemmat muutenki tuo mulle paineita koulun kaa ku käyn lukioo ja en saa kauheen hyvii numeroit ku oon aina niin masentunu nii joko nukun koko ajan tai valvon koko yön ja itken ja nyt mitä ton pojan kaa on tapahtunu nii tuntuu et mul ei oo mitää haluu elämään enää.

En tosiaa uskalla mennä puhuu kellekkää aikuselle koulussa koska tiiän et alan heti itkee ja must tuntuu et tää on iha tyhmä juttu ku ei kellää oo tällasii vanhempii ja kukaa ei oikeest tajuu kuinka vakavaa tää on. Oon yrittäny puhuu mun äitil mut se ei tajuu et en oikeest kestä ja mun iskäl en ikinä uskaltais sanoo mitää. Mun iskä oli sanonu mun äitil yks kerta ku menin ulos et jos mä harrastan seksii jonkun kaa nii se tappaa meijät molemmat. En usko et se oikeest tappais mut se sekois ihan täysin ja se on ennen ollu väkivaltanen, nykyää vaa sellasist vakavist asioist alkaa väkivaltaseks mut se alkaa haukkumaa tosi loukkaavilla sanoilla ja säälin mun äitiiki tosi paljon koska iskä on tosi mustasukkanen ja se sekoo ihan täysin jos äiti edes puhuu jollekki miehelle. Tän kaiken takia oon kasvanu olemaan tosi herkkä ja esim pyydän anteeks ihan turhistaki asioista koska en tykkää et ihmisiin sattuu ku ite oon kärsiny jo monta vuotta vaikka mistä.

Toivottavast täst saa jotain selvää, halusin vaan avautua johonkin ku ei kaveritkaa ymmärrä kuinka tosissani mä oon ja mun vanhempii ei kiinnosta mun mielipiteet ku ne haluu hallita mun elämää.

+1
+30

Kommentit

Sara nuortenlinkistä16.10.2017 14:58

Hei elämään kyllästynyt! Kiitos kun kirjoitit ja avauduit tänne, aihe on tosi tärkeä. Moni varmasti samastuu, erityisesti jos vanhemmat ovat kovin vanhanaikaisia ja ankaria. Onneksi oot jo melkein täysi-ikäinen. Se tuo väkisinkin vapauksia, joita vanhemmat eivät voi rajata. Älä myöskään pelkää puhumista itkun takia. Itkeminen on tosi ok! Ja jos joku ei ota tosissaan, niin se on sen vika. Tää ei todellakaan oo tyhmä juttu. Kyllä säkin saat ihastua ja tuntea.

Mun oli pakko vastata sulle, koska huolestuin vielä erikseen sun isän väkivaltaisuudesta. Kohdistuuko se suhun? Vai äitiin? Tiedäthän, että se on ehdottoman väärin oli kyse kummasta tahansa. Se on rikos. Tästä olisi hyvä puhua jollekin. Sun, äidin ja isänkin hyvinvoinnin takia. Kirjoita vaikka meidän nettineuvontaan, niin voidaan jatkaa juttua siellä.

Jaksamista sulle ja paljon lämpimiä ajatuksia!

+1
+27