Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » En enää jaksa

En enää jaksa

Nimimerkki 
masentunutmörkö
Ikä 
15

Kaikki varmaanki alko vitosluokalla. Olin ihan normi tyttö, 160cm/45kg. Hengasin paljon twitterissä ja löysin sieltä monii ulkomaalaisii ihmisii jotka on tänäkin päivänä mun parhaita kavereita, ja oon nyt siis ysillä. Niillä mun kavereilla oli paljon mielenterveysongelmia joten otin niistä selvää. Puoli vuotta vieri ja juttelin yhä niille kavereille. Mun perheessä kaikki oli hyvin ja mulla oli PALJON kavereita. Vitosluokan lopulla päätin, että haluan thigh gapin. Aloin ottaan päivittäin kuvia mun jaloista ja alotin päivittäisen punnituksen. Tein tätä kutosluokan alkuun saakka. Kun kutonen alko, painoin varmaan jonkun 50kg. Olin niin pettyny itteeni että alotin heti tarkkailee mun syömistä. Jätin aamupalan väliin, en syöny koulussa ja söin päivässä vaan kotona pakollisen päivällisen. Tällä kaavalla menin seiskaluokalle asti.

Seiska alkoi ja mä olin n. 42kg/170cm. Ruoka, mun paino ja syöminen otti mun elämän haltuun. Mä masennuin. Hetki siitä aloin viilteleen ja tein sitä joka päivä. Aluks vaan nilkkaan mutta sitte se eskaloitu ja menin liian pitkälle. Seiskaluokan terkkarilla jäin kiinni. Terkkari kauhistu ku näki mun vatsan, ranteet ja jalat. Se myös punnitsi mut ja olin laihtunut viimevuodesta melkein 10kg. Sain heti 3 aikaa psykologille. Mun perhe sai tietää. En tuntenu olooni missään yksityiseks tai turvalliseks. Mulle diagnosoitiin anoreksia, ahdistuneisuushäiriö, masennus ja paniikkihäiriö kasiluokan alkuun mennessä.

Mun elämä on nyt ysiluokalla ihan yhtä helvettiä. Oon ollut kolme kertaa syömishäiriö/psyk osastolla, mut mikään ei auta. Painan hädin tuskin 30kg. Hengaan nytkin vaan sairaalassa ja tuntuu että kohta räjähdän. En halua että paino nousee, haluun vaan kuolla. Oon ollut 4 kertaa tikattavana viiltelystä, ja oon yrittänyt 3 kertaa itsemurhaa. Mulla on vieläkin paljon kavereita. Mun perhe kohtelee mua ku jotai roskaa. En enää pysty tähän. Haluun vaan kuolla.

+1
+49

Kommentit

Suojelusenkeli03.11.2017 17:36

Minulla on ollut täysin sama tilanne. Alkoi 6 luokalla. Kaikki johtui siitä kun olin paskassa sijaisperheessä ja ne ei välittänyt minusta tai minun pikkusiskosta ja -velistä. Jouduin katsomaan ku ne kerta toisensa jälkee löi tai satutti henkisesti mun sisaruksii ja mua kiusattii ja tietty mul oli huono itsetunto nii siitä kaikki lähti.

Anoreksiasta selvisin ystävien avulla! En halunnut lihoa mutta he pakottivat ja oon siitä onnellinen et he tekivät niin. Anoreksia vaikeuttaa liikkumista ja voi aiheuttaa helposti todella paskoja juttuja mm. Ei saata saada lapsia enään tai voi tulla nivelrikko jälkeenpäi.

Koita puhuu sun vanhemmille tai jollekkin tärkeelle ihmiselle! Minulla ei auttanut mitkää osastot tai psykologit.

Älä pelkää syödä! Voi saada paremman kropan syömällä ja treenaamalla esim. Salilla. Voin sanoa että se on vaikeeta palata entiseen, mutta onnistut kyllä! Kaikki pitää lähteä itsestäsi! Hitaasti hyvä tulee!

+1
+15
ihan tavallinen tyyppi03.10.2017 20:10

Tiiän ton tunteen kun tuntuu et ei saa mitään yksityisyyttä. Se tuntuu pahalta kun sulle tärkeät ihmiset saa tietää viiltelystä yms. Mutta silti, paino. Se sama asia kaikilla. Tuntuu et kukaan 10-vuotiaskaan ei haluu enää painaa kun 35kg. En silti mitenkään syytä sua. Itsekkin on ollut ongelmia painon kanssa. Yritä katsoa itteäs silti sisälle. Sun sydäntä. Sitä mitä se haluaa tehdä. Sitä mikä on sun intohimo. Unohda kaikki muu ja löydä sun elämänhalu. Ja jos meinaat et ei kukaan pidä sua arvokkaana niin jos joku oikeestii välittää sustä niin se ei katso sun ulkomuotoa vaan jotain ihan muuta. Sitä mikä susta tekee erilaisen ja uniikin. (:

Tässä vielä kaikille yleinen neuvo: asettakaa elämän päätavoitteeksi onnellisuus! Me eletään vaan kerran ja oon varma et jokainen meistä saa puuvärit käteen millä värittää tätä harmaata arkea. Muistakaa et kaikissa meistä on jotain upeeta. Se pitää vaan löytää.
<3

Jos tää autto sua yhtään niin mä oon jo suorittanut mun tavoitteen täällä. (: Onnellista elämän jatkoa!

+1
+27
Äityli26.08.2017 7:34

Rakkaat nuoret. Mun tytär viilteli ja siihen puututtiin. Rakkaat nuoret nuoruus on rankkaa. Hormonit jyllää. Älkää tehkö itsemurhaa. Puhukaa luotettaville aikuisille. Olette arvokkaita ihmisiä. Elämä edessä.

+1
+42
Anonyymi11.08.2017 23:01

Mua alkoi itkettää kun luin tän. Oon ite kans ollu kesällä sairaalassa anoreksian takia ja oon kolme kertaa yrittäny itsaria. Painon nouseminen pelottaa hulluna. Mä nii toivoin et sun tai kenenkää muunkaa ei tarvis kärsiä tästä paskasta, itestäni en jaksa enää.välittää.

+1
+44