Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » Elämä paskana

Elämä paskana

Nimimerkki 
Elisa
Ikä 
13

Juuh. Eli tosiaankin mulla meni hyvin, kunnes vitosluokalla alko ongelmat. Vitosel ei ollu mitekää pahoja ongelmia, paitsi että mun kiusaaminen alko ja meinasin tappaa itteni. Onneksi en sitä tehny. No kutosluokalla mun kiusaaminen paheni ja rupesin sillo viiltelee ja koin että mulla alko masennus. No sitte kesäloma alko. Olin koko kesäloman kotona ja kärsin masennuksesta, ahdistuksesta ja viiltelystä. Mä en uskaltanu mennä mun kavereitten kanssa hengailee, koska mua vaan yksinkertaisesti ahdisti mennä heidän kaa, en tiiä miks. Sitte alko seiskaluokka. Luulin, et kaikki menis hyvin seiskan alus, mutta ei tietenkään menny. Kiusaaminen jatku, viiltely, ahistus ja masennus.

Sitte mun elämässä tapahtu muutos. Tapasin erään jätkän. Tiesin sen sillai ennestään mut en ollu koskaan jutellu sen kanssa livenä. Olin tosi ihastunu siihe, ja yritin kovast saaha sitä. Mulla meni sillon tosi hyvin. Me alettiin tapailee, tai no en oikee saanu selvää et oliko se seurustelua vai tapailua. Noin 4 päivää sitte oltii kaveriporukalla kylällä hengailee ja se jätkä oli myös sielä. Se sano et sil on jotain asiaa mulle. Luulin siis, että jotain kivaa asiaa, joten hymyilin vaa koko ajan. Hymy hyytyi sitte, kun se sano mulle tällee: " Mä en oikee tunne sua kohtaan enää mitään. " Tossa vaiheessa olin siis ihan hämmentyny. En ollu varma oliks toi unta vai totta. Muistan vieläkin sen kun halattiin jonkun minuutin ajan. Se jätkä täris ihan hitosti. Olin sit koko loppu päivän ihan hämmentyny koko asiasta.

Seuraavana päivänä joteki vinksahti päässä. Itkin vrm tunnin ja olin tosi sekasii. Viilsin sen nimen mun käteen... En oo ikinä itkeny nii paljo. En ees meinannu saaha henkee. Vaik toi meijän juttu ei kauaa kestänykkää, nii on silti tosi vaikea päästä irti siitä. Pitäs huomen mennä kouluun ja mua pelottaa ihan hitosti sen näkeminen. Rupeen varmaa itkemään kun nään sen. Mulla on niin ikävä sitä. Mä vaan haluun sen takasii. En oo viilelly nyt 3 päivään ja oon iha tyytyväinen etten oo sitä tehny kun en haluu taas jäädä koukkuun siihe.

Mua kiusataan tällä hetkellä, mut mua ei enää kiinnosta se niin paljo kun ennen. Toivottavasti tää mun elämä tulee paraneen. Ja uskon että tuleekin sitte kun ikää tulee enemmän.

+1
+65

Kommentit

Anonyymi08.09.2017 10:53

Luin tän tapahtuneen ja ajattelin että voisit hyötyä siitä jos pääsisit keskustelemaan jonkun kanssa näistä asioista. Onko siun kiusaamiseen ikinä puututtu millään tavoin tai ootko ees kertonu kenellekkään asiasta? Oon ite ollu pahasti koulukiusattu koko peruskoulun ja sama jatku amiksessa. Olin pitkään itsetuhonen ja masennuksesta kärsiny jo monta vuotta mutta omalla kohalla alko asiat paranemaan kun pääsin puhumaan oman tukihenkilön kanssa asioista ja aloin vihdoinkin käsittelemään omia kokemuksiani. On olemassa sellanen paikka kun kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkku jonne voi olla yhteydessä ihan vaan vaikka sähköpostilla. Oman tukihenkilön olin saanu sitä kautta ja se muutti mun elämän kiertokulun ihan täysin.

+1
+57