Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Talta vuodelta » Aina on pakko, vaikka väsyttää.

Aina on pakko, vaikka väsyttää.

Nimimerkki 
Kaura
Ikä 
19

Tässä ei oo mitään järkee. Tuntuu et 50% mun ajasta hereillä menee näihi pakko-oireisiin, enkä mä jaksa. En voi tehä asioita normaalisti, jopa kännykän käyttäminen tai vaikka sängystä nouseminen on haastavaa. Jos ajattelee ns väärin tehdessään jotain niin se pitää perua ja tehä uudestaan niin monesti, että sen saa tehtyä oikein.

Mulla on kyllä lääkkeet, mut tuntuu ettei ne toimi, ja uusien kokeileminen pelottaa sivuvaikutusten takia.

Pelottaa, että mun läheiset ei jaksa mua ja mun ongelmia, kun junnaan vaan paikallaan tässä tilassa.

Tää ei anna hetkeekään lomaa. Unessa saan useimmiten tauon, mutta se seuraa välillä sinnekin. Ei auta yhtään mikään, kun se vaan riehuu ja musta tuntuu, että tätä on jatkunu jo niin kauan että mun aivosolut tuhoutuu enkä kykene enää ajattelemaan normaalisti mitään. Mun pääsääntönen huomio on aina näissä ja ne menee ajatuksissa etusijalle tilanteessa kun tilanteessa. En saa hetkeekään rauhaa, enkä tehtyä mitään kun en jaksa keskittyä kauaa moneen asiaan yhtäaikaa.

Turhauttaa ja tuntuu ihan toivottomalta. Normaali taustalla elävä pelko ei haittaa.

Nää on esillä ja provosoi koko ajan, ja se haittaa. En pysty lopettamaan näitä ajatuksia enkä pakonomaista sanojen hokemista pääni sisällä.

Enkä voi antaa ollakaan, koska sillon "entä jos" nostaa päätään. Kun on pakko, niin on vaan pakko. Jos kyseenalaistan, niin tulee entäjos ja on kuitenkin pakko.

Pakko pakko pakko.

+1
+25

Kommentit

Anonyymi02.12.2017 14:58

Minulla itsellänikin on välillä pakko-oireita. Tämä saattaa kuulostaa oudolta mutta välillä kun mieleeni tulee esim joku vakava asia ja katson johonkin kohtaan samalla niin minun täytyy käydä koskettamassa sitä kohtaa jottei mitään vakavaa tapahtuisi pelkään aina että perheelleeni tai sukulaisilleni käy jotain ikävää. Olen kuitenkin ihan normaali poika ja minulla on hyvä elämä.

+1
+9
Anonyymi24.11.2017 5:08

Mulla on kanssa samoja ongelmia, mutta pystyn elämään niiden kanssa jo melko hyvin. Oon yrittäny karsia vähitellen näitä pakko-oireita, jatkuvasta käsien pesemisestä oon päässy lähes kokonaan eroon. Kannattaa siis yrittää hitaasti jättää pois niitä, vaikka se tuntuukin vaikealta. Tsemppii sulle

+1
+13
Anonyymi14.11.2017 16:20

Ihan kun olisin lukenut itseni kirjoittamaa tekstiä... suurin osa pätee muhun myös siis, mutta mulla on fobia josta toi toiminta aiheutuu. Tää fobia ei ole mikään perus hämähäkki/korkeat tai ahtaat paikat/lintu/oksennus/käärme jne. fobia, vaan kyse on paljon naurettavammasta aiheesta. Oon kärsinyt siitä 12-vuotiaasta lähtien, nyt täytän just 18... eli semmoset 5 vuotta about. Oon osittain oppinut tämän kanssa elämään mutta kyl mä välillä turhaudun ja vittuunnun sekä ajattelen et millaselta tuntuis olla normaali. Minkälaista mun elämä olis sillon? ''Parasta'' tässä on se että tää on niin nolo, luultavasti aika harvinainen, fobia josta en kehtaa kertoa kenellekkään. En ees nyt vaikka tää vaikuttaa mun jokapäiväiseen toimintaan.

Et tsemppiä vaan sulle. Tiiän ees osittain miltä susta tuntuu.

+1
+22