Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita

Lue tarinoita

Nuorten kirjoittamia tositarinoita elämästä. Tarinoita voi myös kommentoida. Oman tarinasi voit kertoa täällä.

Noin pari vuotta sitten tyttöystäväni jätti minut. Tunsin itseni petetyksi. Tunsin olevani yksin. Mikään ei auttanut tilaani. Yritin kaikkea helpottaakseni oloani. Yritin puhua ystävälle, psykologille, yritin keskittyä harrastuksiin, yritin kaikkea. Mikään ei auttanut. 

Hän on tunkeileva, eikä jätä koskaan täysin rauhaan, pukeutuu pelkkään harmaaseen, eikä hymyile ikinä. Hän ei kävele omilla jaloillaan, hän roikkuu minun selässäni. Hän tekee kävelystäni raskasta ja vaivalloista. Aina välillä hän kuitenkin astuu vähän sivummalle. Joka kerta toivon, että hän ei tulisi takaisin.

Mitä järkeä on maailmassa? Mitä järkeä on minussa ja muissa? Mitä järkeä on siinä, että elän? Että hengitän? Että ympärilläni on ihmisiä, jotka myös elävät ja hengittävät? En tiedä.

Käyn ammattikoulun toista luokkaa. Täytän vuoden lopussa 18. Lähes kaksi vuotta olen jollakin tapaa ollut kiinni menneisyydessäni ja siitä irrottautuminen on tehnyt kipeää. Mutta kokemukset vahvistaa. Kerron taustaani ''hieman''...

Minua on kiusattu jo esikoulussa. Se oli pelkkää nimittelyä, mutta se sattui. Opettajat oli silleen hyi hyi Kasper. (Ei ollut Kasper) Mut se jatko. Se sattu ihan hirveesti ja muut tytöt syrji mua.

Minun vanhempani erosivat ja sen jälkeen elämäni on ollut yhtä helvettiä. Minua kiusataan koulussa ja kotona en tykkää olla, kun asun äidin sen miesystävän ja lapsien kanssa sekä oman siskon. Käyn isän luona aika paljon mutta en asu siellä.

Ruoka, mun paino ja syöminen otti mun elämän haltuun. Mä masennuin. Hetki siitä aloin viilteleen ja tein sitä joka päivä. Aluks vaan nilkkaan mutta sitte se eskaloitu ja menin liian pitkälle. Seiskaluokan terkkarilla jäin kiinni.

Oon 13v tyttö. Joo tiiän tosi nuori mutta mulla on asioita mitkä on ollu mun mielessä jo kauan ja aion kertoa mun tarinan. Mun ekat 3 vuotta elämästä oli ihan normaaleja mutta kun täytin 4 vuotta niin silloin mun isä kuoli.

Siis mua on kiusattu/syrjitty jo 2lk asti. 2lk ja koko ala-asteen aikana se oli vaan semmosta et sanottiin "et tule meidän luokse mee muualle" mut sit 7lk se muuttuui haukumiseksi "sun hiukset on rumat, älä naura tuolleen, sun posket on rumat, oot läski" jne..

Ensimmäisellä luokalla miulla oli paljon kavereita ja koulun käynti oli kivaa. Sama meno jatkui toisella luokalla. Mutta kolmannella luokalla ongelmat vasta alkoi.