Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita

Lue tarinoita

Nuorten kirjoittamia tositarinoita elämästä. Tarinoita voi myös kommentoida. Oman tarinasi voit kertoa täällä.

Jokainen tietää miltä tuntuu olla vihainen. Mutta kun minä olen vihainen, voi tulla ruumiita. Hyökkään nopeasti ihmisen kimppuun. En ole kamalan vahva, mutta hyökkään VÄLITTÖMÄSTI kuristamaan ihmistä. Pelkään että jotain vakavaa tapahtuu pian.

Mua ärsyttää kun mun parhaat kaverit (jotka on poikia) on saanu melkein kaikki tyttöystävät ja sitten mua ärsyttää se, että olen ihastunut melkein jokaikiseen poikapuoliseen kaveriini, kun tapasin ne. Mä oon jo luovuttanut mun ihastuksien kanssa, kun oon niin ujo ja niin poikamainen kun vaan voi olla.

Olen vasta 12-vuotias lapsi, mutta ymmärrän ja tiedän maailmasta enemmän, kuin moni muu ikäiseni.

Kaikilla on varmasti joku jonka he haluaisivat haukkua pystyyn tai lyödä, kostaa sen kaiken kivun jonka hän on tuottanut. Mutta harvemmilla se on oma veli. Vai?

Isäni ja äitini ovat aina riidelleet melkein kaikesta ja myös olleet todella kilttejä yms. Mut nyt viime aikoina kaikki on menny entistä pahemmaks.

Moi oon 14v tyttö. Asun tosi pienel paikkakunnalla, joten mun luokka on ollu lähes sama 1.lk saakka.

Joo elikkä oon nyt 9.luokalla ja mun ongelmat alko noin 8.luokan alussa. Silloin aloin kattoo peilii ja näin vaa virheitä naamassa, vartalossa, hampaissa, hiuksissa kaikessa. Sitä kesti jonkun aikaa kunnes katoin uusiks ja näin viel rumemman tytön. Taas meni hetki ja rupesin myös vihaamaan sisäistä minääni. En enää pitänyt mistään.

Välillä musta tuntuu, etten jaksa enää. Kaks tai kolme vuotta sitten mulle tosi rakas koira (12 v) kuoli. Peitin sen surun tekohymyllä. Sit mun pappa kuoli. Peitin sen surun tekohymyllä. Sit mulle toinen tosi rakas koira kuoli. Peitin sen surun tekohymyllä. Kaikki ikävyydet mitä vastaan tuli, pysy (ja pysyy vieläkin) mun sisällä. Mun paras kaveri Sanni (anto luvan kertoo nimen) on ensimmäinen kelle oon tän elämänjakson aikana, joka on vieläkin meneillään, kertonu mikä on vialla.

Ollaan oltu parhaita kavereita kolme vuotta. Nyt kuitenkaan ei ole enää niin... me riidellään paljon ja ollaan puhumatta toisille kokonaan aina. Mä en enää tykkää siitä, se on muuttunut siitä vanhasta ujosta sosiaaliseks ja saanu paljon uusia kavereita, hyvä sille huono meille. Se ei enää välitä musta eikä enää puhuta toistemme kanssa.

Tässä on tiivistelmä syömishäiriötarinastani, joka ei kyllä ihan vielä maaliin asti ole päässyt, mutta kovaa vauhtia mennään.