"Jos et oo niinku muut, oot erilainen"
Nimimerkki: Uupunut ystävä (14)
Tiiän, et mun tilanne ei oo todellakaan vakava, mut halusin kysyä neuvoa. Mulla on siis yks hyvä kaveri, joka on ollu mun paras ystävä nelosluokalta asti. Ollaan oltu koko ikämme samalla luokalla.
Sitä mun kaveria on omien sanojensa mukaan kiusattu koko ala-asteen ajan. Se on tietääkseni valehdellu vanhemmilleen siitä kiusaamisen vakavuudesta, kun todellisuudessa sitä on suurimmaks osaks vaan nimitelty ja haukuttu, vaikka vanhemmilleen se väittää, et sitä on lyöty ja kaadettu maahan ja ns. kiusattu paljon pahemmin. No, ala-asteella tää mun kaveri oli vielä suhteellisen hyvin oma itsensä ja sen itsetunto oli ihan ok.
Ylä-asteelle mennessä kiusaaminen loppui, mut nykyään musta tuntuu et sen itsetunto on melko huono. Se on aina ollut mua lyhyempi ja pienikokoisempi, ja se on kans tosi nirso. Mut nyt yläasteella sille on tullut joku pakkomielle olla just niinku muut, tai muuten se on erilainen. Itelläni ei oo mitään itsetunto-ongelmia ja oon aina ollut sinut itteni kanssa, enkä myöskään koe paineita olla samanlainen kuin muut. Tää mun kaveri käyttää nykyään aina merkkivaatteita, rehentelee kaikilla mailla missä on käynyt ja esittää tosi usein olevansa jotain muuta kuin on. Sillä on kans pakkomielle miettiä ennen asioiden tekemistä, et mitä muut ajattelee. Yks esimerkki tästä on se, että kun on talvi ja on kylmä, se ei voi käyttää ohuita sukkahousuja farkkujen alla, kuten mä, koska se on noloa, vaan sillä on farkut ja niiden päällä Adidaksen legginsit, jotka oikeesti näyttää vähän oudolle, kun niiden farkkujen taskujen muodot näkyy läpi niistä legginseistä. Se ei myöskään voi käyttää sellaisia magneetiläppäsiä puhelinta suojaavia kuoria, koska nekin on nolot. Kaipaan sitä, millainen se oli ennen ja oon sanonu sille siitä, mut tää vaan jatkuu.
Se mun kaveri myös valehtelee melko usein, jopa mulle. En tiedä, vaikuttaako uskonnottomuus sen tilanteeseen, et sillä ei vaikka oo omaatuntoa, mut oon välillä huolissani siitä. Se on kans välillä hiukan itsekäs ja ehkä vähän narsistinen, ei oikeen osaa välttis kokea empatiaa ja välillä kun me sovitaan jostain tapaamisesta ja mulle ei käy, se suuttuu ja siitä tulee sellainen et sen mielestä kaikkien pitäisi tanssia just sen pillin mukaan. Se myös ilmaisee tosi vahvasti, jos se ei pidä jostain henkilöstä. Olin 7. luokan syksyllä opon luona juttelemassa yhestä sen aiheuttamasta ”kiusaamis”jutusta, ja opo sano, että oon oikeesti hyvä ystävä, ku jaksan sitä ja sen oikkuilua.
Haluaisin siis apua siihen, miten voisin auttaa sitä nostamaan sen itsetuntoa ja myös apua niihin sen luonteenpiirteiden parantamiseen. Tiedän myös, et nää ongelmat voi osittain johtuu murrosiästä, mut haluaisin silti vinkkejä. Voi myös kertoa omia kokemuksia kommenteissa, nekin auttaa. En siis haluaisi myöskään lopettaa meidän ystävyyttä, koska silloin ku ollaan kahdestaan meillä, se on tosi kiva.
Kommentit
(1)
Julia Nuortenlinkistä
26.06.2019 08:27:57
Hei Uupunut ystävä ja kiitos tarinastasi!
Itsetunnossa on kyse siitä, koemmeko olevamme arvostettuja, hyväksyttyjä ja riittäviä sellaisina kuin olemme. Itsetunto muovautuu jatkuvasti meidän ihmissuhteissa, sillä me saadaan jatkuvasti muilta ihmisiltä palautetta siitä, että riitämmekö sellaisina kuin olemme. Erilaiset kolaukset itsetuntoon, kuten epäonnistumiset, kiusaaminen, negatiivinen arvosteleminen tai tuomitseminen, vaikuttavat etenkin nuorten itsetuntoon hyvin herkästi.
Vaikuttaisi siltä, että ystäväsi on kokenut useita kolauksia itsetunnolleen, mikä on lisännyt hänen epävarmuuttaan itsestään. Tästä syystä muiden miellyttäminen ja hyväksynnän saaminen heiltä on hänelle hyvin tärkeää. Muilta saatu myönteinen palaute parantaa hänen itsetuntoaan, sillä näin hän kokee olevansa arvokas ja ”yhtä hyvä” kuin muut, siis kuuluvansa joukkoon.
Itsekkäältä vaikuttava käytös saattaa myös välillä olla vain suojamuuri, tapa suojautua pettymyksiltä. Syy siihen, miksi ystäväsi suuttuu, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, saattaa olla se, että hän kokee tulevansa torjutuksi, eikä ehkä osaa käsitellä pettymystä tai turhautumistaan muulla tavoin.
Ihmiset valehtelevat monesta syystä: ei kehdata tai uskalleta kertoa asian todellista laitaa, halutaan miellyttää toista, ei haluta loukata toista, suojellaan itseä pettymyksiltä jne. Uskonto voi tarjota monille hyviä elämää ohjaavia periaatteita, mutta se ettei joku ole uskossa, ei tarkoita, etteikö hän olisi omaksunut näitä periaatteita jostain muualta. Kaikilla meillä on omatunto ja moraali, joita meidän lähipiiri ja kaikki ihmiset meidän ympärillä sekä meidän kulttuuri ohjaa. Silti me kaikki välillä päädytään tekemään jotain meidän omantunnon vastaista, välillä mitä erikoisimmista syistä.
Se, että olet huolissasi ystävästäsi, kertoo, että välität hänestä. On hienoa, että pyrit ymmärtämään häntä, vaikka se tuottaakin sinulle ajoittain haasteita. Oletko kertonut ystävällesi, että todella välität hänestä, ja että hänen ei tarvitse yrittää olla joku muu kuin hän on? Että hän on hyvä ja riittävä omana itsenään? Ystävältä saatu tuki ja kannustus varmasti piristää hänen mieltään ja vahvistaa samalla myös hänen myönteistä käsitystä itsestään.
Jos tilanteesi ystäväsi kanssa mietityttää kovasti, voit lukea lisää Nuortenlinkin itsetunnosta kertovasta tietoartikkelista tai lähettää kysymyksen Nuortenlinkin nettineuvontaan. Tsemppiä ja mukavaa kesää!