Nuorten psykiatrinen osasto – tukea, turvaa ja toivoa

Aloitan tämän kirjoituksen toteamalla, että meitä terveydenhuollon ammattihenkilöitä sitoo salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. Tässä kirjoituksessa ei siis retostella nuorten kohtaloilla tai diagnooseilla. Tämä on entisen psykiatrisen sairaanhoitajan puheenvuoro nuorille, jotka miettivät, mitä nuorten suljetulla osastolla tapahtuu.

Osastolle päädytään eri väyliä ja eri syistä, mutta kaikkia osastolle päätyneitä yhdistää psyykkisesti paha olo ja vaikea oireilu. Voidaan puhua vapaaehtoisuudesta, tarkkailusta ja pakkohoidosta. Nämä ovat hoidon eri lähtökohtia, ja ne määrittävät hoitoa merkittävästi. Silti sillä ei ole väliä, oletko vapaaehtoisesti vai pakolla hoidossa, sillä jos olet, niin sille on todennäköisesti hyvät perusteet. Valitettavasti kaikki, jotka hoitoa tarvitsisivat, eivät pääse Suomessa hoidon piiriin tai osastolle.

Osastohoitoon päätyminen (tai pääseminen) saattaa synnyttää nuoressa ja hänen läheisissään monia tunteita; toisaalta on helpottavaa saada vihdoin mielenterveyden kriisiin apua, mutta se saattaa aiheuttaa pelkoa, hämmennystä, jopa mielen oireiden pahentumista hetkellisesti. Osastohoitoon päätyminen saattaa olla elämän suurimpia kriisejä ja samalla elämän pelastava tekijä.

Osastolla pyritään elämään niin tavallista elämää kuin mahdollista; osa potilaista käy koulussa, osa on sairaslomalla, osastolla puuhataan yhdessä, syödään säännöllisesti yhdessä, ja totutellaan tiettyihin rutiineihin. Osastolla on pelejä ja leffoja sekä muuta tekemistä, sillä aika käy välillä todella pitkäksi. Voinnin ja hoidon linjausten mukaisesti ulkoillaan. Vieraita saa käydä kylässä, ja yleensä hoitojakson loppupuolella pääsee kotiin lomille. Kaikella tällä on tarkoitus luoda edellytyksiä psyykkisen voinnin paranemiselle ja kotiutumiselle, eli siirtymiselle avohoitoon.

Hoitajat, lääkärit, psykologit, terapeutit, sosiaalityöntekijät ja muut ammattihenkilöt ovat osastolla nuoria varten. Se on heidän työtään ja siitä heille palkka maksetaan, mutta yleensä se vaatii myös esimerkiksi kiinnostusta nuorisotyötä kohtaan, hyviä taitoja kohdata nuoret ja aidon halun auttaa. Kaikessa voi kääntyä aina hoitohenkilökunnan puoleen, oli kyse sitten omaa hoitoa koskevista kysymyksistä tai huolista, paha olo tai vaikka kiusaaminen. Kaikkeen puututaan ja reagoidaan. Osastolla ei olla yksin koskaan, siellä on aina hoitohenkilökuntaa paikalla – yölläkin.

Osastolla olo tehdään turvalliseksi kaikille. Siksi esimerkiksi nuoren tavarat käydään läpi sairaalaan tullessa ja sieltä saatetaan ottaa talteen jotain, mikä saattaisi olla vaaraksi itselle tai muille. Hoitohenkilökunta saa erityisen turvallisuuskoulutuksen, ja näin ollen he osaavat reagoida kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin osastolla.

Jokainen nuori on osastolla omaa vointiaan edesauttamassa. On täysin tavoiteltua, että hoitajiin kehittyy kiinteä hoidollinen suhde. Kaikki muutkin tunteet ovat inhimillisiä. Kenen tahansa naama saattaa alkaa nyppiä, kun sitä näkee jatkuvasti. Osastolla voi myös syntyä kaverisuhteita, mutta täytyy pitää mielessä, että osastolla olo ei ole ystävyyssuhteiden luomista varten, vaikka näin luontaisesti tapahtuisikin. Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

Lopuksi haluan muistuttaa, että mielenterveysongelmat ovat yleisiä, vaikka niihin liittyy edelleen stigmaa ja ennakkoluuloja. Osastolle hoitoon päätyminen ei ole loppuelämää määrittävä tekijä. Jos katkaisisit kätesi ja joutuisit sairaalaan, muistaisit sen varmasti aina, mutta ei hoitojakso lopulta tee elämästäsi tietynlaista siitä eteenpäin. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Mistä nuori voi hakea apua?

Jos tarvitset lisätietoa tai tukea tilanteeseesi, Nuortenlinkin chat ja nettineuvonta on apunasi. Voit myös tutustua muihin apu- ja tukipalveluihin Nuortenlinkin verkkosivuilla: https://nuortenlinkki.fi/mista-apua/

Lisäksi apua on saatavilla myös oman alueesi hyvinvointialueen palveluista. Kouluterveydenhuolto on matalan kynnyksen paikka, johon voit aina kääntyä esimerkiksi terveydenhoitajan tai kuraattorin puoleen. Nuorisopsykiatrian poliklinikalta saa tukea, jos mielenterveyden haasteet vaativat erityistä hoitoa. Kriisitilanteissa soita hätänumeroon 112 tai ota yhteys oman alueen kriisipäivystykseen. Oman alueesi hyvinvointipalvelut löydät helposti esimerkiksi hyvinvointialueesi verkkosivuilta.

Kirjoittaja on entinen psykiatrinen sairaanhoitaja, nykyinen mielenterveyskuntoutuja ja opiskelija

A-klinikkasäätiö