Aihe: perhe

Juovatkohan vanhempani liikaa? Miksi minua nolottaa kutsua kavereita kotiini? Mitä voisin tehdä asialle? Olenkohan ainoa, joita nämä asiat mietityttävät?

Moi, en tiiä miten aloittaisin tän joten mennään suoraan asiaan... Eli siis menin nelosluokalle 2019 vuoden syksyllä ja mulla oli kaikki siihen mennessä mahtavasti.

Hei, ajattelin että kirjoittaminen auttaa joten ajattelin kokeilla. Aloitan vaikka siitä että tarina tulee olemaan monimutkainen, perhekuvioni on mitä on.

Kun koulu alkoi olin tosi ujo. Lopulta kun tutustuttiin luokkaan paremmin niin kaikki oli hyvin. Kiusaamista ei ollu muutakun sillee pieniä riitoja silloin tällöin.

Aattelin avautuu teille mun menneisyydestä ja sen sellasesta, vaikka ihan vertaistukena, jos joku haluu.

Moi, ajattelin kertoo vähän mun elämästä, kun nyt ei oo ketään kelle puhuu. Oon siis 03 syntynyt tyttö Turusta ja käyn nyt 7 luokkaa.

Mun elämässä on sattunu niin paljon kaikkee, et en oikee tiiä mistä aloittaisin, mutta yritän silti.

Mun elämä oli just vähä aika sitte hyvin. Mut nyt se on menny huonompaan suuntaan.

No siis tää alko tavallisesta päivästä 2 vuotta sitten kun olin kotona ja isä, äiti ja pikkusisko oli kaupassa. Ja vanhemmat oli vähän ottanut ja lähtenyt vaan ajamaan.

Mun äiti alko tekee rikoksii ja käyttää huumeit ku olin 4. Ja mun isä jätti mut ja äitin kun olin vasta vauva. Mut joo musta sit tehtiin ilmotus lastensuojeluun ja muutin pois kotoo.

Moi, en koskaan oo tullu ajatelleeks et kirjottaisin mun omasta elämästä mihinkään, mut haluun tehä tän myös siks, et muutkin jaksais mennä vastoinkäymisten läpi ja tietäis ettei oo yksin täs maail

Mä oon 12-vuotias tyttö. Musta tuntuu että mä en vaan jaksa... Joudun hoitamaan meiän perheen kissaa, mun sairasta äitiä, koko kotia. Isä on jatkuvasti töissä ja isosisko harrastuksissa tai kavereiden kanssa, äiti tosiaan kipeä. Mulla ei oikeastaan hirveästi aikaa kavereille ole muuta kun koulussa.

Oon vielä nuori, mutta harmittaa vaan kun tiiän etten ikinä tuu saamaan omaa perhettä. Se oli mun suurin unelma olla isä.. Adoptointi ei tulekysymykseenkään, koska olen itse ja en halua.

2013, maailman pahin vuoteni! Heti tammikuussa tulin koulusta kotiin hyvän koulupäivän jälkeen, mutta mieli muuttui myrskyäväksi kun sain tietää että siskollani on syöpä.

Hei. Kaikki on varmaan lukenut tarinoita kiusaamisesta, masennuksesta, huumeista, yms. Mun tarina on kuitenkin jotain ihan muuta. Kaikki alkoi siitä kun synnyin. Olin kaksonen.

Eli siis oon seiskalla ja joo oon kokenu jo vaikka ja mitä... Oon alottanut alkoholin, tupakan ja nuuskan.

Kun synnyin, olin iloinen pieni lapsi. Nyt olen 11 v. Päiväkoti-ikäisenä olin iloinen ja eskarista alkaa oikeastaan tämä tarinani.

Asuttiin ennen yhessä pikkukylässä.

Oon 10 vuotias ja omassa huoneessa. Olkkarist kuuluu äidin itkua ja isän huutoa. Sisko juoksee suihkusta katsomaan, mitä on tapahtunut. Isä on lyönyt äitiä nyrkillä kasvoihin.

Oli harmaa perjantai, viimeinen päivä koulua ennen hiihtolomaa. Lähdin koulusta muutaman tunnin aikasemmin, kävelin juna-asemalle.

Kaikki alkoi siitä kun kavereideni kanssa päätettiin kokeilla kannabista kun yks tuttu sitä poltteli. Nuuskaa silloin käytin ja alkoholia hyvin harvoin.

On mennyt kuukausi kesäloman alkamisesta. Voin jo tässä vaiheessa, puolivälissä kesää sanoa, että tämä loma on ollut paras pitkään aikaan. Kaksi viime kesää meni..

Kerron tarinan, jossa minulla ei ole suurta osaa vaikka siihen liitykin aika merkittävästi. Minulla on kaikesta tapahtuneesta vain äitini näkökulma ja joitain itse muistamiani asioita. Tää tarina saattaa aiheuttaa suuttumuksen tunteita eli koittakaa kestää kaikki ketkä tän päättää lukea.

Moi! Oon kohta 12 tyttö. Tää on vähän arka aihe... Mulla on kaikki elämän asiat kondiksessa paitsi tää ? Mun isoveli hakkaa mua päivittäin. Nyt te saatatte ihmetellä että miks?

Elikkäs tänne on paljon jaettu kaikenlaista joten aijoin nyt itekkin ? Elikkäs ihan ekana voidaan aloittaa mulle TÄRKEIMMÄSTÄ!! ihmisestä eli mun veljestä.

En oo ennen tajunnut, miten huonosti mulla oikeastaan menee, ennen kun aloin miettii sitä tän vuoden alussa.

Hei! Olen 14-vuotias tyttö Oulusta. Mulla on ollu nyt tän vuoden alusta vaikeeta ja masentanu ja ollu jonkun tasoista syömishäiriötä.

Moi. Oon 13v tyttö Etelä-Suomesta ja kerron nyt vähän mun elämästä. Mun lapsuus ei ollu mitää ruusuilla tanssimista.

Oli pimeää, katsoin tyhjää huonettani ja mietin että mitä teen enää elämälläni, jos isäni ei ole enää lähellä.

Ensiluokkalainen seisoi koulun pihalla uusi reppu selässään ja lippalakki päässään. Pikkuisella oli orpo olo, tunsi itsensä pieneksi. Hänen äitinsä puristi kädestä. Paljon ihmisiä, paljon melua.