Aihe: masennus

Tarina: Ei mulla oo täydellistä elämää

Mä haluaisin sanoa että mun elämä on hyvä, koska se on. Mutta mä en pysty siihen. Mulla on vanhemmat jotka antaa mulle rahaa jos mä tarvitsen, maksaa mun harrastukset yms.

Tarina: Ei tää oo helppoo

Mä en oikeestaan tiiä mikä mulla on. Masennun tosi usein, viiltelen joka viikko ja yritän laihduttaa.

Tarina: Ei vaan jaksais

En jaksais enää elää. Joka ikinen päivä musta tuntuu että pyörryn ihan just joka ikinen yö itken klo 21-4.00 joka ikinen aamu herään 6.30 joka ikinen viiko sama juttu ei vaan jaksa tehdä mitään.

Tarina: Eilen yritin elää, tänään yritän kuolla

Vuosi 2018 on juuri alkanut. Viime vuoteni on ollut pahin tähän mennessä ja pelkään että tämä vuosi on vielä pahempi. Olen ollut keskivaikeasti masentunut noin kolme vuotta. Kärsinyt huomaamattomasti syömishäiriöistä, paniikkikohtauksista ja viiltelystä.

Tarina: Elämä oli joskus hyvä...

Hei, ajattelin kertoa omasta elämästäni...

Tarina: Elämä on

Oon kirjottanu tänne aikasemminkin, mutta nyt tää asia on vaan pahentunut. Tää viimesin viikko on ollu yhtä helvettiä. Siis en kestä tätä elämää.

Tarina: Elämään väsynyt

Käyn viikottain psykiatrilla puhumassa masennuksesta ja ahdistuksesta. Kaikki on harmaata ja elotonta, olen väsynyt ja uupunut psyykkisesti.

Tarina: Elämälläni olikin tarkoitus

Kaikki alkoi kun jäin luokalle kakkosluokalla, minun kaverit olivat jo kolmosluokalla eikä minulla ollut koulussa paljoa kavereita. Minua kiusattiin paljon, yksinäistyin pikkuhiljaa ja tunsin itseni alakuloiseksi ja rumaksi, turhaksi, luokkaretkellä lintsillä liikuin vain opettajan seurassa, koulunkäyntini huononi, aloin pelaamaan paljon, aloin näkemään myös paljon painajaisia ja nukuin huonosti kun pelkäsin.

Tarina: Elämälle tarkoitus

Ajan myötä minusta alkoi tulla sulkeutunut. En puhunut paljoa, minusta tuli ujo, tuskin enää osasinkaan tulla mukaan keskusteluun. Välillä oli tietysti näitä tiloja, milloin nauroin liiankin paljon peittääkseni pettymyksen ja masennuksen.

Tarina: Elämän esteet

Ei se aluks tuntunu nii pahalta, mut sit kun kaikki alko menee vielä huonommin niin mä romahdin. Siitä lähti mun masennus ja viiltelyt.

Tarina: Elämäni

Hoi, olen 17v tyttö. Miulla on yksi suuri ongelma elämässäni ja se on syöminen.

Tarina: elämäni helvetissä

Pappani kuoli parivuotta sitten,  en itkenyt kenenkään nähden.

Tarina: Elämäni keskellä ahdistusta

Hei..

Tarina: Elämäni meni ja meni

Moro oon 15v jätkä ja tulin kertomaan itelle koetuista ongelmista jos ne ny auttais muitakin tai jotkut vois auttaa mua.

Tarina: Elämäni......

Olen jo noin 3-4 vuotta kestänyt tuskaa... Olen koko ajan vihainen ja surullinen ja huudan koko ajan muille. Heti kun iskä ja äiti erosivat elämästäni tuli helvettiä.

Tarina: Elämäntarina

Heissulivei. Mä oon 19 vuotta ja oon tällä hetkellä osastolla. Mä halusin vaa jakaa jollekin mun elämäntarinan, koska musta nyt tuntuu siltä. Aloitetaan siitä, kun mä synnyin.

Tarina: En enää jaksa....

Yritän kertoa tämän lyhyesti, mutta olen 14.v tyttö, jota ollaan kiusattu ja isä kuoli tänä vuonna, minkä takia aloin viiltelemään. Poltin jo aikaisemmin mutta nyt enemmän.

Tarina: en jaksa

Oon kirjottanut tänne pari kertaa aikasemminkin, mutta kirjotanpa vielä kerran, koska kello on miljoona eikä oo ketään kelle itkeä tästä.

Tarina: En jaksa enää

Olen 14-vuotias tyttö. Kun olin 10, minulla todettiin sydänsairaus, jonka takia olen keskimittaa pidempi. Siitä se alamäki varmaan alkoi.

Tarina: En jaksa tätä enää

Sanon aamulla, että menen kouluun, mutta makaan vieläkin sohvalla kun muut tulevat kotiin.

Tarina: En keksi mitään otsikkoa

Joskus olisikohan ollut syyskuussa, aloin huomaamaan jatkuvaa pahaa oloa. Ei siis oksetusta, vaan sisäistä pahaa oloa. Pään sisällä. Yritin aluksi olla huomioimatta sitä, mutta tunne vain kasvoi. Tätä oloa ei yhtään helpottanut monien nettikavereideni pahat tilanteet: yksi anorektinen, kolme masentunutta, joista kaksi monta kertaa uhkasi tappaa itsensä.

Tarina: En keksi nimeä :D

Tää voi olla aika sekava ku kirjotan tätä yöllä mut iha sama. Eli oon täl hetkel 12v ja oon siis kuudennella luokalla.

Tarina: En kestä enää

Olen 14-vuotias tyttö. Kärsin tällä hetkellä ahdistuksesta, masennuksesta ja syömishäiriöstä. Vihaan itseäni.

Tarina: En kestä enää kauaa.

Hei. Oo lukenu täält tosi paljon muiden tarinoit ja oon samastunu niihi paljo. Mun tarina... se kertoo masentuneest ja luultavasti ahistuneest tytöstä, joka ei nää itellään tulevaisuutta.

Tarina: En osaa myöntää sitä..

Moikka! Must tuntuu kokoaja tosi paskalle.. Oon puhunu siit muutamille ihmisille mut ei nekää oikee osaa auttaa ku en suostu hakemaa apua.

Tarina: En saanut apua

Oon siis nyt 14 ja aloitin viiltelyn joskus kutosluokan loppu puolella. Eka se oli tosi pientä. Tein vaa pienii pintanaarmui hakaneulalla ja niitä ei huomannu.

Tarina: En tiedä mitä pistäisi tehdä, en jaksa enää

Joo elikkäs oon 13-vuotias tyttö. En tiedä miten aloittaisin tän. Mulla on paska olla koko ajan. Jouduin laitokseen n.2 vuotta sitten äitienpäivänä. Vanhemmat eros ku olin 4 luokalla.

Tarina: En vaa enää pysty

Nyt on 2020 ja oon 6lk ja tää koko kutonen on ollu mitä suurinta paskaa mitä mun elämäs on käyny.

Tarina: En vaan enää jaksa

Sairastuin vakavaan anoreksiaan kun olin vitosluokalla. Nyt oon siis ysillä ja oon tälläkin hetkellä nuorten somaattisella osastolla, suljetulla. 

Tarina: en vrm kestä enään kauan tätä..

Hei, olen tämmönen 12wee tyttö ja nähnyt täällä paljon tarinoita & ajattelin kirjoittaa omankin tarinan kun täällä on niin paljon tarinoita joihin voin samaistua mutta niin tästä se alkaa..