Aihe: koulu

Suhtaudutko aamulla herätessäsi päivän haasteisiin toiveikkaasti ja uteliaasti? Tunnetko koulussa itsesi innostuneeksi, päteväksi, vireäksi ja varmaksi?

Sisältö:

Ihmisen hyvinvoinnin perusta on päästä käyttämään osaamistaan ja kykyjään. On uskallettava vaatia itselleen oikeutta tutustua ja kokeilla erilaista tekemistä ja opiskelua.

Joka vuosi noin 4000 Suomessa asuvaa nuorta jää ilman peruskoulun jälkeistä koulutuspaikkaa. Tämän lisäksi lukion ja ammatillisen koulutuksen keskeyttävät useat nuoret joka vuosi.

Voiko koulunkäyntiin saada helpotusta, jos kotona on vaikeaa? Voiko opettaja auttaa, jos lapsi on yksinäinen tai häntä kiusataan? Millaista tukea opettajalta voi saada?

Oppimisvaikeuksista puhuttaessa suurimmalle osalle tulee mieleen lukemisen ongelmat.

Mistä apua? -videot käsittelevät mm. kiusaamista, viiltelyä, masennusta, päihteidenkäyttöä ja pahaa oloa - mistä niihin voi hakea apua ja mitä siellä tapahtuu? Videoilla kertomassa: 

Kun olin 2. luokalla huomattiin, että minulla on oppimisessa vaikeuksia. Minulle pyydettiin tukiopetusta, mutta en saanut sitä.

Moi

En tiedä mistä pitäisi edes aloittaa.. Viillelly oon noin 5 kk ja itsemurhaa oon harkinnu muutaman kuukauden nyt. Haluan pois! En mä halua opiskella monta vuotta, jotta saan työn, jotta voin tehdä sitä kunnes oon liian vanha ja raihnainen ja sitten vaan kitua ja kuolla! Elämässä ei ole mitään hyvää....

Tosiaankin oon menossa kutoselle ja mulla olisi pientä murehdittavaa... Mun yksi hyvä ystävä lähtee yläasteelle sitten kun kesäloma loppuu. Ja mulla on vaan 2 ystävää, joihin en oikein luota.

Eli ekalla luokalla miun luokassa oli 6 tyyppiä ja kaikki oli hyvin. Sitte yks jäi luokalle ja meit oli enää vaa viis. Kaks tyttöö, kaks poikaa ja mie. Ala-asteella mie leikin ja pyörin vuotta vanhempien kans ja ku ne lähti yläastelle olin sit vuotta nuorempien kans.

Moi oon 14v tyttö. Asun tosi pienel paikkakunnalla, joten mun luokka on ollu lähes sama 1.lk saakka.

Moi, ajattelin kertoo vähän mun elämästä, kun nyt ei oo ketään kelle puhuu. Oon siis 03 syntynyt tyttö Turusta ja käyn nyt 7 luokkaa.

En saa minkäänlaista tyydytystä opiskelusta, joten en ole jaksanut opiskella. En usko, että kaikesta mitä koulussa opetetaan on juuri minulle hyötyä.

Oon 13 vuotias tyttö ja oon kirjottanut tänne ennenkin.

Hoi, olen 17v tyttö. Miulla on yksi suuri ongelma elämässäni ja se on syöminen.

Sanon aamulla, että menen kouluun, mutta makaan vieläkin sohvalla kun muut tulevat kotiin.

Päätin nyt kirjottaa oman tarinani tänne, ja tää on eka kerta ku tänne kirjotan

Olen hyvässä perheessä ja siten menee hyvin. Mutta koulu on mulle se kipupaikka. Meen 6b luokalle ja mulla on pieni kaveripiiri, mutta kaikkiin ei voi aina luottaa.

Pienenä aina kun ajettiin koulun ja eskarin ohitse, kysyin; "Milloin mä tonne pääsen?" Jankkasin sitä joka kerta iskältä ja äidiltä. Kun minä sinne sitten pääsin, sain paljon kavereita. Mutta... Mua alettiin kiusaamaan. Tuntui kuin yli puolet eskarista olisi hyljeksinyt mua.

Oon muiden mielestä ihan normaali lapsi. Olen iloinen ja onneton. Musta ei kuitenkaan tunnu siltä ja mulla on ollut jo pitkää huono olla ja haluaisin vaan mennä pois.

Olen kirjoittanut tänne jo kerran mun päihdekäytöstä. Kerroin siellä lyhyesti siitä miten mun koulu kusi täysin viimesen parin vuoden aikana ja miten se kusee edelleen.

Illalla isä tuli kotiin. Katsoimme kaikki keittiön ikkunasta, kuinka isä hoippui sisään. Ei meinannut pysyä pystyssä, kun oli niin päissään. Meitä kaikkia pelotti, sillä isä ei ollut iloinen, hauska tai huvittava ollessaan humalassa. Hän oli pelottava, väkivaltainen, arvaamaton ja vihainen.

Moi kaikki! Aattelin kertoo vähän mun kavereista. Kaikki tarinassa käytetyt nimet ovat keksittyjä.

Yläkouluun siirtymisen jälkeen parhaat ystäväni ovat muuttuneet ihan hirveästi!

Päivä toisensa jälkeen mä istun samoilla pulpeteilla. Matikan tunnilla takana, ruotsin tunnilla edessä. Naputan kynää pöytään ja pysyn hiljaa. Edessä joko tyhjä koepaperi tai tehtävä.

Eli olin 1lk, ku kiusaus alko. Sillon se oli semmosta tönimistä ja haukkumista, joten en näille pojille jotka mua kiusas sanonu mitään, koska ajattelin että se olis ohimenevää.

Möij! Päätin nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaa tänne, kun tuntuu että muu ei auta.

Mulla meni eskari ihan hyvin eikä siitä enempää. Kun mä menin kouluun, en tuntenut oikeen ketään. Sain nopeasti paljon kavereita ja olin luokan kovin tyyppi (en ollut kiusaaja). No siinä se 1.