Aihe: kiusaaminen

Kun olin kakkos luokalla mun vanhemmat eros ja mua syrjittiin koulussa, se oli sellasta et jos oltiin välkällä kaikki yhes paikas porukassa nii yhtäkkii mun muut kaverit lähtee juoksee pois mun luo

Mua on kiusattu jo vuoden verran. Oon alkanut pikkuhiljaa menettämään kaverini ja välit muihin ihmisiin. Mulla ei ole enää ketään mun elämässä, kelle voisin puhua mun viiltelystä.

Olin 5 luokalla ja tykkäsin yhest tytöstä, mut se ei ollu kiinnostunut musta. Ja oon siihen vieläkin ihastunut! Haluaisin olla sen saa joskus yhes.

Täs 15vee tyttö yläkouluun menemisestä... mulla oli epäluuloja jo sillon tästä koulusta ja en halunnut alunperikään mennä tähän kouluun.

Tyttö halusi, että olen yksin. En halunnut pyytää opettajaa väliin, joten en kertonut hänelle kiusaamisesta.

Moi! Oon kohta 12 tyttö. Tää on vähän arka aihe... Mulla on kaikki elämän asiat kondiksessa paitsi tää ? Mun isoveli hakkaa mua päivittäin. Nyt te saatatte ihmetellä että miks?

Parantuminen  tavallisesta flunssastakaan ei ole aina helppoa. Masennus on sairaus, josta paraneminen aika ajoin voin tuntua mahdottomalta. Toisinaan menettää kaiken toivon.

Oon 16v tyttö alkoholistiperheestä. Monen asian ja ajatuksen kans kamppailen, mutta jos alottaisin vaikka koulusta.

Suurimmaksi osaksi koulupäivät jäivät ensimmäiseen tuntiin, koska en halunnut jäädä.  Viidennellä luokalla löysin viiltelyn ja turvauduin siihen. Se helpotti hetkellisesti elämää. Kuudennella luokalla yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa. Minusta tuntui, ettei kukaan välittänyt musta.

Mulla on huono itsetunto ja en saa sitä mitenkään parannettua. Mua kiusattiin koulussa 6-7 luokilla siitä, että ei ole tissejä ja persettä eli ilkkumissanalla "lauta".

Kiusaaminen, juorujen levittely, syrjiminen, kaikki tällainen alkoi jo esikoulussa. Asuin pienessä kylässä, joten jokainen vähänkin erilainen sai kyllä kuulla siitä.

Hei kiusatut ja muut ihmiset, jotka ovat kokeneet jotain negatiivista.

Mä kirjotin tänne joskus mun elämäntarinaa ja kerroin mun erosta, jossa mun ex lopetti kaiken kommunikoinnin, vaikka lupas pysyy ystävänä.

En ymmärrä miks pitää kiusata. Siitä se kaikki alkaa, läskiksi haukkuminen, kiusaaminen harrastuksesta, masennus, se lista vaan jatkuu...

Sillon, kun olin vielä 5. luokalla mul oli kavereita. Kun siirryin 6. luokalle, mun kaikki kaverit hävis kuin tuhka tuuleen.

En haluaisi, että sinä olisit joutunut käymään läpi näitä samoja asioita mitä minä olen koulussa "kavereiden" kanssa joutunut kokemaan.

Moi kaikki! Aattelin kertoo vähän mun kavereista. Kaikki tarinassa käytetyt nimet ovat keksittyjä.

Yläkouluun siirtymisen jälkeen parhaat ystäväni ovat muuttuneet ihan hirveästi!

Okei, hieman yliampuva otsikko, mutta siltä se ainakin tuntui. Eli siinä 17v. kun olin amiksen 1. luokalla niin meitä oli semmoinen kolmen pojan aika hyvä kaveri porukka.

Moi! Mä en tiiä miten tän kirjoittaisin... En ite oo kokenu tällästä, mut tiedän, että jotkut on.

Tää tarina tulee oleen rehellinen. Mä ja mun kaveri oltiin 2 lk ja meitä kiusattiin. Ja niihä siinä kävi. Heikoin lenkki sortuu ensimmäisenä ja se olin minä. Minä petin silloisen kaverini. Ja oon ain ollu sellane et se mikä on tehty on tehty ja perääntyä ei voi. Se valinta jonka tein on se jonka kanssa myös elän.

Tulen tällä tarinalla saamaan kaikkien kiusattujen vihat niskaani, mutta ajattelin, että voin ainakin omalta kohdaltani kertoa millaista on olla kiusaaja.

Moi! Oon saanut kuulla niin paljon pahaa musta että mä alan jo uskomaan siihen kaikkeen. En oo silleen uskaltanut puhua mun tilasta ees psykiatrille jolla mä oon käynyt jo joku 3 vuotta.

Tänään olin hyvän kaverini Hennan kanssa. Kun tulin luokkaan yksi kavereistani halusi kertoa minulle jotain, minkä kaikki muut olivat jo kuulleet.

Olen itse ollut kiusattu 1. luokasta 5. luokkaan saakka. Kiusaaminen ei todellakaan ikinä ole oikein. Kukaan ei ansaitse sellaista kohtelua, vaan kaikkien on saatava olla oma itsensä.

Riidan jälkeen tyttö rupesi nettikiusaamaan mua esimerkiksi Instagramissa. Sain haukkuja ja whatsappissa erittäin ilkeitä ääniviestejä.

Moi! Oon lukenut täällä erilaisia tarinoita ja siitä sain inspiraation kirjoittaa oman tarinani tänne. En ole ennen kirjoittanut itsestäni mitään ujouteni takia.

Harrastin kilpatanssia 4 vuotta ja kun oli se neljäs vuosi mua ei enää otettu paljoo mihinkään mukaan.

Mä oon 01 syntynyt tyttö. En ennen yläasteelle menemistä välittänyt, mitä mieltä muut on musta. Pukeuduin kuten halusin, olin ihan oma itseni. Seiskalla se muuttui.

Noniiin vaikka olen vielä nuori silti kiusaamisesta on kokemusta kolmen vuoden ajalta. Aloitetaan neljännestä luokasta. Minua kiusattiin lähinnä harrastukseni ja seurani takia.