Aihe: kaverit

Eli tää tarina saatta olla aika sekanen ku en oikei osaa ilmasta itteeni...

Tunsin yhden ihmisen eskarista asti ja tunsin että olemme parhaita kavereita ja niin hänkin. Meillä oli yks toinen kans sanotaan vaikka Miia ja sit toinen kaverini vaikka Ella.

Minulla uhkaa tulla hätä, kun mietin mitä missaan elämästäni. Olen vasta nuori nuori, joka on missannut kaiken!

Um... No siis ajattelin että voisin kirjottaa tänne mun tarinani, toivottavasti ketään ei haittaa se!

Oon nyt jo 3 viikkoo ollu erossa mun entisestä parhaasta kaverista. Ollaa siis tunnettu jo 6 vuotta, ja oon ollu sen paras kaveri 1. luokasta alkaen. 5. luokalla meijän luokalle tuli uus tyttö.

Moi oon tällänen13.v tyttö haluisin mun asioista puhuu jollekki mut en uskalla ehkä voisin tälleen vähä harjotella et kirjottaisin tänne<3 eli siis mun elämä on yhtä sotkua kaverit häipyy ja muo

Mun vanhemmat eros, ku olin pikkulapsi. Jouduin äidin luo, mikä oli helvettiä. Äiti löi kovaa, ku itkin ja ku en totellu sitä. Elin nälässä, liassa eikä se välittänyt musta.

(Kaikki nimet on tarinassa muutettu). Tämä alkoi melkein heti kun menin 3. luokalle yksi pojista nimeltä vaikka Leevi on kiusannut mua tähän päivään saakka.

Okei, en oo ennen kirjottanu näit omia tarinoita mihinkään, että en tiiä miten tää sit onnistuu. Mun vanhemmat eros Vuonna 2014.

Ollaan oltu parhaita kavereita kolme vuotta. Nyt kuitenkaan ei ole enää niin... me riidellään paljon ja ollaan puhumatta toisille kokonaan aina. Mä en enää tykkää siitä, se on muuttunut siitä vanhasta ujosta sosiaaliseks ja saanu paljon uusia kavereita, hyvä sille huono meille. Se ei enää välitä musta eikä enää puhuta toistemme kanssa.

Olin kaksivuotias onnellinen tyttö. Mutta olin vähän pullukka. Söin paljon koska kesällä oli kuuma. Kun alotin koulun minua pilkattiin koska nimeni on erikoinen niin siis nimeni on inari.

Oon nyt 17 vuotias poika. Asun mun vanhempien ja koiran kanssa.

Kaikki nimet jotka tässä tarinassa mainitaan on keksittyjä.

Mä ja mun paras kaveri ollaan tunnettu toisemme eskarista asti ja ollaan nyt kasilla.

Alkuun jo sanon et en kirjota ittestäni vaan mun kaverista. Mun kaveri on siis 15-vuotias.

Hei, minä haluan kertoa mun tarinan, sillä mun elämä on ihan turha. Ainakin tuntuu siltä. Elikkä nää nimet on keksittyjä paitsi oon ite kaikissa jutuissa melkein Nirppu.

Hei! Olen kohta 14-vuotias tyttö ja kärsin koko seitsemännen luokan syrjäytymisestä.

Mä tiiän, että osa teistä tulee vihaa mua, kun kerron tän tarinan, mutta musta vain tuntui, että tää on pakko jakaa teille.

Moikka! Oon 13v tyttö ja oon siis nyt 7-luokalla. Kirjoitan tänne koska ei mulla oo mitään/ketään jolle kertoa. (nimet vaihdettu)

Joo siis oon 13-vuotias tyttö ja siirryin jonku aikaa sitte yläasteelle. Sielä tutustuin pariin tyttöön ja meistä tuli hyvii ystävii. Mut sit selvis et ne juo alkoholii ja polttaa yms.

Koko viime lukukauden mä heittelehdin kaveriporukasta toiseen. Olin kaikkien kaveri, mut vaan kaveri.

Mä oon 13v ja asun maalla. Mul on kroonista kipua aiheuttava sairaus josta en ala selittään koska se on tosi monimutkasta. Oleellista on kuitenkin, että kivun mukana tulee aina myös ahdistusta.

Ulkoapäin olen positiivinen ja iloinen mut oikeesti mulla on paha olla. En mä kotonakaa jotenki voi olla oma itseni... aina jotenki kaikki on sellasta esitystä.

Oon 13-vuotias tyttö ja kerron lyhyesti aika kiusallisesta ja vähän ahdistavasta asiasta.

Ookhei. Tiiän että tästä tulee tosi sekava! En tiiä että mitä on käyny, en tiiä miks kaikki tuntuu tältä. Meillä on aina ollut tosi tiukat säännöt.

Okei, mä oon keksiny tänän tarinaan feikki nimet. Tää saattaa olla kans vähän sekava ku kirjotan tätä yöllä mut ihan sama, mut siis mä tutustuin mun parhaaseen kaveriin 3.

Muutin toiseen paikkakuntaan koska minulla alkoi koulu. En ollut aiemmin käynyt tutustumassa itse kouluun, minulla ei ollut kavereita siellä uudessa paikkakunnassa.

Mä olin tosi nuori, kun mun elämä alkoi mennä vituiks. Mä olin about 4 v., kun mun vanhemmat päättivät kasvattaa mut "kurikasvatuksella".

Luin noita edellisen tarinani kommentteja! Kuulen todella harvoin tai en ollenkaa olevani jollekki tärkeä.

Hei! Olen syyskuussa 12-vuotta täyttävä tyttö. Olen kolmosluokasta tuntenut oloni syrjityksi ja näin 6. luokalla sydämeni särkyi kun sain tietää että ihastukseni ei taida tykätä minusta enää...