Aihe: kaverit

Yksinäisyys on tunnetta siitä, ettei ole ketään, joka kuuntelisi, ymmärtäisi, olisi tukena tai edes seisoskelisi samassa porukassa.

Olipa kerran kaksi kissaa nimeltä Sulo ja Söpö.

Mä katoin puhelinta ihan turtana. "Vittu mä en jaksa. Tää oli sit täs. Mä rakastan sua." Viesti lähetetty klo; 04:06 aamuyöstä. Kello oli nyt 06;18, sama aamu.

Tää kaikki alko siitä, kun mun isällä todettiin aivokasvain, kun olin 9. Se sai jonkinlaisen epileptisen kohtauksen kotona ja siit sit alettii ne tutkimukset.

Halusin vaan tulla jakamaan tän tarinan ja mun tunteet.

Oon 14 v tyttö ja halusin jakaa mun tarinani. Hoito/eskariaikoina olin tosi "kovis". Sillon olin ihan perus nuori tyttö, mutta kaikki kolahti muhun pahemmin, kun tulin kouluun.

Oon ite ihan sika poikamainen, ja suurimmilta osin kaverit on poikia. Olen siis itse tyttö, vaikka välillä tuntuu pojalta, välillä tytöltä.

Kaikki alko menee persellee vuoden alussa alko masentaan ja kaveri suhteet oli iha sekasi. Oon siis tämmöne 13v poika, joka on kaikkien mut ei kenenkää kaveri.

Oon 13 vuotias tyttö ja oon kirjottanut tänne ennenkin.

Oon nyt 11-vuotias tyttö ja tää tarina alkaa siitä, kun olin 6-vuotias.

Tulin nyt vuodattamaan tekstin muodossa nykyistä tilannettani. Oloni on vain ahdistuneempi ja stressaan enemmän. Koulussa käyn vain sen takia, että näen ihastusta ja parasta kaveriani.

Sillon ku mun elämä alko mennä pahemmaks olin n. 12. Kaikki alkoi vaan siitä ku haukuin yhtä poikaa (joka on muute nykysin mun hyvä kaveri).

Hei! Oon 13-v tyttö. Mulla on viimme aikoina ollu jotenki tosi vaikeeta. Mun vanhemmat riitellee usein ja mulla on ollu kavereitten kaa riitoi. Oon vähä aikaa sit alottanu yläasteen ja oon saanu uusii kavereit mut tuntuu et neki vihaa mua en tiiä miks. 

Joo hei. Musta tuntuu et oon vaa huonompi ku kaikki muut :)). Keväällä hengasin kokoajan mun kavereiden kans ja meillä meni tosi hyvin.

Ei se aluks tuntunu nii pahalta, mut sit kun kaikki alko menee vielä huonommin niin mä romahdin. Siitä lähti mun masennus ja viiltelyt.

Olen jo noin 3-4 vuotta kestänyt tuskaa... Olen koko ajan vihainen ja surullinen ja huudan koko ajan muille. Heti kun iskä ja äiti erosivat elämästäni tuli helvettiä.

Moi mä täällä again!!! Elikkä siis no oikeesti oon nii loppu siihen, että mulle sanotaan ”eikös sulla ookkin kaikki hyvin, päärjäät hyvin koulussa, harrastat urheilua ja sulla on paljon kavereita” no ihan suoraan sanottuna ei mene hyvin. Oon 12 v tyttö joka juo kavereitten kaa.

Tulin lueskelemaan tänne muiden tarinoita, ja ajattelin että voishan sitä jotain itekkin kirjottaa. Ei mun "tarina" niin huono kai ole...tai siis huonomminkin vois olla.

Huomenta sanoin äidille kun talsin portaat alas. Huomenta vastasi äiti. Tulehan syömään äiti kehotti. Juu, harjaan vain hiukset, meikkaan ja puen vaatteet. Vastasin.

Ööh.. Siis olen lukenut jo useamman vuoden ajan muiden tarinoita ja ajattelin että voisin itekkin kirjottaa tänne.

Suoraan sanottuna oon ihan sekasin. En pysty enää mihinkään. Kaikki luultavasti alko siitä, kun mua syytettiin mun kavereiden välirikosta. Mut se oli sen toisen osapuolen oma päätös.

Joo tota siis ajattelin vaan että voisin purkaa ajatulsiani tänne ja kenenkään ei tartte lukee tätä ellei välttämättä haluu...

Hei!

Tässä vähä pohjustusta. Mulla oli ihan hyvä ala-aste ja mulla meni hyvin. Oli kavereita ja hyviä numeroita. Mua oli aina kehuttu iloseks, puheliaaks ja aktiiviseks mitä mä toki olin.

Tosiaan kaikki alkoi siitä kun mun vanhemmat eros noin 3 vuotta mun isän mielenterveysongelmien vuoksi. 2kk tämän jälkeen äitini sairastui syöpään, mutta selvisi siitä onneksi.

Kaikki oli hyvin vielä vuosi sitten. Mulla oli paljon kavereita ja parhaita ystäviä.

Terse. Tää tarina kertoo pienestä ahdistuksesta xD. Joo mulla on siis kotona kaikki hyvin mulla on iso perhe ja hyvät vanhemmat.

No siis jotkut on voinu lukee täältä semmosen ku "elämä on elämisen arvoista", se on mä taas.

Kerran kaverin kaa pyöräajelulla mietitiin mennäänkö Lidliin. Mä tarjosin omalla rahalla. Olen jäänyt koukuun siihen ja juon silloin tällöin, jos on rahaa.

Pienenä aina kun ajettiin koulun ja eskarin ohitse, kysyin; "Milloin mä tonne pääsen?" Jankkasin sitä joka kerta iskältä ja äidiltä. Kun minä sinne sitten pääsin, sain paljon kavereita. Mutta... Mua alettiin kiusaamaan. Tuntui kuin yli puolet eskarista olisi hyljeksinyt mua.