Aihe: ahdistus

Tarina: Jatkuva pelko

Jos elämä on koko ajan jatkuvaa pelkoa, onko se elämisen arvoinen?

Tarina: Jatkuvasti paha olla

Tää ei oo varsinaisesti tarina vaan ennemminkin kysymys ja taustatarina sille.

Tarina: Joskus paikalla muttei koskaan läsnä

Aloitan varmaan muistoista lapsuudesta (6-13v). Niistä hyvistä ja huonoista hetkistä mitä koetaan perheessä. Sillon ei tullut ajateltua muuta kuin että tämä on normaalia.

Tarina: Kaikki hyvin, vai onko?

Oon ihan normaali tyttö. Jostain syystä aloin olemaan tosi jännittynyt kavereiden kanssa. En pysty katsomaan ketään silmiin, ruokailut koulussa on vaikeeta ja puhumisesta ei tuu mitään.

Tarina: Kaikki voi järjestyä

Kolme vuotta on pitkä aika, kuten isoäitinikin sanoi. Se on aika, jonka olen tiennyt olevani poika, vaikka henkilötodistuksen mukaan olen tyttö. Ennen vuotta 2017 en tiennyt, mitä olin.

Tarina: Kaveruuden lopettaminen

Moi. Oon ollut nyt muutaman vuoden yhen tyypin kanssa kavereita ja siis asutaan ihan eri paikassa, eikä olla koskaan tavattu irl.

Tarina: Kiiltokuvaperhe ja sen kääntöpuoli...

En oo ennen tajunnut, miten huonosti mulla oikeastaan menee, ennen kun aloin miettii sitä tän vuoden alussa.

Tarina: Kotona ahdistava tunne

Hei! Olen 14-vuotias tyttö Oulusta. Mulla on ollu nyt tän vuoden alusta vaikeeta ja masentanu ja ollu jonkun tasoista syömishäiriötä.

Tarina: Kuilun reunalla

Ei oo kauaa ku tänne viimeeksi kirjotin et oon päässy takasi kuilun reunalle ja kauas putoamisesta. Mut nyt oon reunalla ja mua pelottaa, miten voin olla jakorasia, huora, läski, lesbo ja ties mitä.

Tarina: Kun kaikki vaan kaatuu

Oon 06 eli vitosella. Mulla on varmaa joku masennus, ei oo tutkittu kylläkää. Oon suunnitellu itsemurhaa, mut en oo vaa tehny.

Tarina: Kun kukaan ei kuule

Mitä tehdä, kun kukaa ei kuule? Ja vaik kuuliski, nii ei kuitenkaa kuuntelis.. Ei ketää kiinnosta Mun tarina on tosi pitkä ja monimutkanen, rankka.

Tarina: Kun kynttilä sammuu

Miten iloinen, reipas ja ulospäinsuuntautunut pieni tyttö muuttuu yhtäkkiä masentuneeksi, pelokkaaksi introvertiksi? Tämä on kysymys, jota olen pohtinut kuukausia, jopa vuosia.

Tarina: Kyllä se siitä

Arvoisat lukijat, nyt mä aattelin kertoo mun kokemista mielenterveysongelmista. Oon aina ollu melko ulospäinsuuntautunut, mutta herkkä tyttö monien asioiden suhteen.

Tarina: Kyllä tästäkin selvitään

Jo tammikuussa itse huomasin ensimmäisen uutisen ja tunsin sen tapahtuvan. Tiesin että näin tässä tulee käymään. Tämä tulee ainakin epidemia olemaan, mutta pandemiaan en halunnut uskoa.

Tarina: Lääkäri, lääkärin perään...

Olen 16, pian 17-vuotias tyttö. Olen aina käynyt läpi ahdistuneisuuden, masennuksen ja paniikkihäiriön oireita. Kun olin 15, sain tarpeekseni. Olin tekemässä "sen pahimman" mitä voisi.

Tarina: Luovutin...

Olen nyt hiihtoloman jälkeen mennyt kahtena päivänö kouluun ja neljänä päivänä lähtenyt kotoa ollenkaan. En vain jaksa uskoa että koskaan olisin iloinen. Jos en ole iloinen mitä järkeä missään on? Mitä järkeä on herätä joka aamu? Mitä järkeä on jaksaa uskoa että asiat muuttuisi?

Tarina: Mä ja mun tarina

Tajusin tän sillon kun olin just täyttäny 12, olin hirveen pieni mut muistan et jouduin jo tuolloin punnitsemaan tosi isoja juttuja. Voiko kotiin mennä? Onko siellä turvallista?

Tarina: Masennuksen tuoma muutos

Jos oot tullu lukeen mun tarinaa niin varotan valmiiks,tää on aika sekava ja monimutkainen! No aloitetaan kesästä kun olin siirtymässä yläasteelle.

Tarina: Masennus ja viiltely

Olipa kerran tyttö joka oli ensimmäiseltä luokalta asti pienessä luokassa, jossa häntä kiusattiin.

Tarina: Masennus, ahdistus, itsetuhoisuus

Olin ollu kutosluokkaan asti pirtee, reipas, ja iloinen poika. Sit tuli seiskaluokka ja sen myötä vaikea masennus tekstien perusteel. Aloin viiltelee, mut lopetin sen mun kavereitten takii.

Tarina: Masentunu ja ahdistunu

Moi, aattelin vihdoin kertoo jollekkin mun koko tarinan (vaan paljon tiivistettynä, mutta silti.) Alle kouluikäsenä muutettiin toiseen kaupunkiin eikä mulla ollu kavereita.

Tarina: Mieleltäni sairas

Aloin oireilla masennusta ja ahdistusta jo 5-luokalla. En tuolloin kertonut siitä kenellekkään. Ajattelin, että kaikki oli normaalia. Vähän myöhemmin aloin viiltelemään.

Tarina: Mieli on myrkyllinen

Todellakin hei.

Tarina: Mikä mua vaivaa?

Moi! Oon 13-vuotias tyttö ja haluan kuolla. Vaikka mulle ei oo todettu mitään masennusta tai ahdistuneisuutta musta silti tuntuu tosi pahalta ja masentuneelta ja ahdistuneelta.

Tarina: Mikä mulla on?

2016 keväällä olin menossa musiikinteorian jollekin yhteistunnille, tai en mä ihan tiedä mikä se oli, mutta siellä oli kuitenkin PALJON sitä opiskelevia ikäisiäni lapsia.

Tarina: MIKS OON NÄIN VÄSYNYT MUN ELÄMÄÄN?

Hei, en tosiaan tiiä mitä kirjoittais. Mutta noniin aloitetaan.... Mä oon miettiny ainakin 2 vuotta mun elämää, en osa vieläkään päättää mikä se on se oikee suunta mihin mennä.

Tarina: Miksi aina minä...

Onko se mahdollista, että samalle ihmiselle tapahtuu kaikki paska? Minusta ainakin tuntuu siltä.

Tarina: Miksi kaikki menee näin....

Oon 13v tyttö. Mut tunnetaan pirteenä, energisenä ja voittajana. (sanon jo tässä että mulla on lukuhäriö joka vaikeuttaa kirjoittamista) Mutta siis..

Tarina: Miksi minä olen tällainen?

En pelkää mitään niin paljon kuin sitä että minut hylättäisiin, en saa aamuisin itseäni ylös sängystä koska koulu on minulle kuin kidutus kammio. Kuulen käytävästä ääniä en voi kiivetä rappusia seuraavaan kerrokseen, en voi kääntyä seuraavasta kulmasta oikealle, olen jähmettynyt paikoilleni.

Tarina: Mitä mun pitäis tehä?

Oon siis tämmönen 12v kutos luokan tyttö, ja mull on ongelma. Tää 'ongelma' on moniosainen joten toivottavasti siedätte pitkiä turhan tarkkoja kuvauksia.