Aihe: ahdistus

Tietosivu: Apua masennukseen ja ahdistukseen?

Olen 17-vuotias ja olen jo kaksi vuotta kärsinyt jonkinlaisista mielenterveydellisistä ongelmista. Kaksi vuotta sitten huomasin tuntevani itseni surulliseksi ja että elämässä ei ole mitään järkeä.

Tietosivu: Yksinäisyys satuttaa

Yksinäisyys on tunnetta siitä, ettei ole ketään, joka kuuntelisi, ymmärtäisi, olisi tukena tai edes seisoskelisi samassa porukassa.

Tarina: Ahdistavan asiallista

Tää kaikki alko siitä, kun mun isällä todettiin aivokasvain, kun olin 9. Se sai jonkinlaisen epileptisen kohtauksen kotona ja siit sit alettii ne tutkimukset.

Tarina: Ahdistunut...

En nyt viittis kirjottaa mitään erittäin pitkää stoorii  tänne, joten yritän  tiivistellä mun elämää tähän.

Tarina: Ahdistus

Olen 16 vuotias tyttö (2001 syntynyt) ja ajattelin kertoa tässä omasta kokemuksestani ahdistuksen kanssa. Eli kun tulin yläasteelle kaikki meni vi*uiksi. Seiskalla luokassa oli paljon kiusaamista ja jouduin itsekkin kiusaamisen kohteeksi koska puollustin frendiäni ketä kiusattiin.

Tarina: Ahdistus (avaudun)

Vuos 2020 on ollu toosi outo. Eka, korona, sit kiinan paiserutto, mitä vielä? Mua ahistaa korona ihan tarpeeks, mut sit tulee viel paiserutto. Millon tää loppuu? Loppuuks tää ikinä?

Tarina: Ahdistus ja pelko

Ennen kävin salilla ja huolehdin itsestäni. Nykyään on todella vaikea saada aikaiseksi mitään. Kaupassa käynti ahdistaa. En jaksa nousta aamuisin sängystä

Tarina: Ahdistus, pelko, väsymys..

Mun elämässä on oikeestaan kaikki asiat tosi hyvin tällä hetkellä. Oon tosi kiitollinen kaikista asioista mun elämässä.

Tarina: Ahdistus, viiltelyaddiktio, ulkonäköpaineet

Kaikki alko vissiin siinä 2017 paikkeilla, ku olin vitosella. sillon viilsin ekan kerran, ulkonäköpaineista johtuneen ahdistuksen takia.

Tarina: Ahdistusta ja silmäyksiä

Halusin vaan tulla jakamaan tän tarinan ja mun tunteet.

Tarina: Ahistaa

Ahistaa olla minä. Miks mun pitää olla tässä kehossa ja mielessä? Vihaan itseäni ja kaikkea sitä mitä olen ja nään. Mitä muut näkee on vaan kuori, jota peittää kusipää.

Tarina: Aika vattumainen fiilis....

En tiedä mistä pitäisi edes aloittaa.. Viillelly oon noin 5 kk ja itsemurhaa oon harkinnu muutaman kuukauden nyt. Haluan pois! En mä halua opiskella monta vuotta, jotta saan työn, jotta voin tehdä sitä kunnes oon liian vanha ja raihnainen ja sitten vaan kitua ja kuolla! Elämässä ei ole mitään hyvää....

Tarina: Ajatuksiani, mutta lyhyesti ja epäselvästi

Hei. Oon semmoinen 13-vuotias tyyppi. Pyydän, ettette iän perusteella kuitenkaan vielä tuomitse. Tää voi hyvinkin olla pitkä ja epäselvä teksti, joten valmistaudu?

Tarina: Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani

Viime vuonna tapahtu jotain, mikä muutti mun elämän! Oon aina ollut täydellisyyttä tavoitteleva ihminen ja vaadin iteltä aina tosi paljon. No, viime vuosi oli mulle elämäni vaikeinta aikaa.

Tarina: Alan olla taas loppu...

Muistan, kun pienenä olin aina iloinen. En malttanut mennä nukkumaan, kun odotin, että seuraava päivä koittaisi.

Tarina: Apua, mä en vaa jaksa enää:(

Hei. Tää ei oo tarina, mut mua pelottaa.. mun on vaikeeta miettii mitä kirjotan tähän, ku mun mieli on iha sekanen, mut joo..

Tarina: Asioita joita ajattelin ennen

Ennen ajattelin, että minussa on vikaa, että en kuulu tänne.

Tarina: Ei hyväksy apua

Moi, mä jaan mun tarinan tähän asti osiin.

Tarina: Ei ketään

Moi oon 14v tyttö. Asun tosi pienel paikkakunnalla, joten mun luokka on ollu lähes sama 1.lk saakka.

Tarina: Ei mulla oo mitään ongelmia

Olenpa kerran minä. Mää oon 15v tyttö (ysillä siis). Käyn koulussa, oon ilonen. Ei mulla oo mitään ongelmia. Saan kokeista kymppejäki. Mua ei kiusata. Mulla on kavereita. Harrastan käsitöitä.

Tarina: Elämä ahdistaa

4lk alkupuoli meni tosi hyvin. Koulus oli kiva käydä ja elämä oli kivaa. 4lk kevätlukukausi kuitenkin koitti.Aamuisin mulla oli aina paha olo.

Tarina: Elämä ei ole kivaa

Hei! Eli siis mun elämä on ollu tähän asti todella vaikeaa ja joka päivä tuntuu tosi pahalta. Mulla on tosiaan ollu paljon pelkoja esim.

Tarina: Elämä on

Oon kirjottanu tänne aikasemminkin, mutta nyt tää asia on vaan pahentunut. Tää viimesin viikko on ollu yhtä helvettiä. Siis en kestä tätä elämää.

Tarina: Elämä potkii päähän 2

Tulin nyt vuodattamaan tekstin muodossa nykyistä tilannettani. Oloni on vain ahdistuneempi ja stressaan enemmän. Koulussa käyn vain sen takia, että näen ihastusta ja parasta kaveriani.

Tarina: elämäni helvetissä

Pappani kuoli parivuotta sitten,  en itkenyt kenenkään nähden.

Tarina: Elämäni......

Olen jo noin 3-4 vuotta kestänyt tuskaa... Olen koko ajan vihainen ja surullinen ja huudan koko ajan muille. Heti kun iskä ja äiti erosivat elämästäni tuli helvettiä.

Tarina: en enää jaksa

Eli oon 13-vuotias tyttö. mun elämä on ollu aina vähä omituista. Kaikki aina kertoo mulle kuinka olin niin iloinen pikkulapsena. Kunnes menin eskariin ja siellä mua alettii nimitellä.

Tarina: en jaksa enää

Oon 15v. 9-luokkalainen. En jaksa tehä mitään ja makaan vaan sängyssä suurimman osan ajasta, tätä on jatkunut noin vuoden. Kavereiden kanssa oon vapaa-ajalla noin kerran kolmessa kuukaudessa.

Tarina: En keksi mitään otsikkoa

Joskus olisikohan ollut syyskuussa, aloin huomaamaan jatkuvaa pahaa oloa. Ei siis oksetusta, vaan sisäistä pahaa oloa. Pään sisällä. Yritin aluksi olla huomioimatta sitä, mutta tunne vain kasvoi. Tätä oloa ei yhtään helpottanut monien nettikavereideni pahat tilanteet: yksi anorektinen, kolme masentunutta, joista kaksi monta kertaa uhkasi tappaa itsensä.

Tarina: En keksi nimeä :D

Tää voi olla aika sekava ku kirjotan tätä yöllä mut iha sama. Eli oon täl hetkel 12v ja oon siis kuudennella luokalla.